Laiskuri
Laiskuri. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Jo lasna äiti laiskaksi mua moitti,
- kun kirjat vainen huvittivat parhain.
- Hän työhön koki totuttaa jo varhain. –
- Mut häipyi se, kun lukuhalu voitti.
- Tai linnut sulosävelin kun soitti
- suojassa pensastojen, kukkatarhain,
- jäin silloin valtaan unelmien harhain,
- ja nuhteet, rangaistukset tuosta koitti.
- Näin moitetta oon aina kuullut samaa.
- Ne soimaa vierahat ja toveritkin.
- Ja joskus tunnenkin mä jotain lamaa;
- niin usein tuota itsekseni itkin.
- En kiintyä voi työhön, koota kamaa,
- vaan aatos laukkaa satumaita pitkin.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.