Laatokan vuoristolla

Laatokan vuoristolla.
(Sortavalassa.)
Kirjoittanut Paavo Poutiainen


Harjulle nyt rientäkäämme,
Kukkulalle kiivetkäämme,
Sielt’ on kaunis katsella
Synnyinmaata armasta.
Tuonne, jossa taivas hohtaa,
Pilven hattaraiset kohtaa
Puitten latvaa, kukkulaa!
Siell’ on suurta, ihanaa.
Joka askel avaramman
Katsannon tuo, ihanamman,
Mutta huipultahan on
Vasta näky verraton!
Katsos luonnon mahtavuutta,
Tuolla tuota avaruutta,
Jossa selät Laatokan
Tapaa rannan taivahan.
Saaristoja, luotoloita,
Näätkös, kuink’ on monta noita –
Kaukaa siintävä tuo on
Saariryhmä Valamon.
Katsos saarten kukkuloita,
Nienten riutta-kallioita,
Vuoret vuorten takana
Näet läsnä, kaukana.
Väliin tuolla vuoristoissa
Silmäs kohtaa laaksoloissa
Lähtein pintaa päilyvää,
Kauvas pistää maahan nää.
Saaret, niemet kierrätellen,
Salmet monet muodostellen,
Aina tänne meidän luo
Ulottuupi lahti tuo.
Kuink’ oot pieni ihmislapsi,
Itsesi mi mahtavaksi
Luulet, luonnon suhteen tään!
Turhan pien’ oot tykkönään!
Ja kun luonnon voimat konsa
Nousee oikeen raivohonsa,
Kyllä kestää riutat nuo –
Aallot sulle haudan luo!

P[aavo]. P[outiainen].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.