Laatokan vuoristolla

Laatokan vuoristolla. (Sortavalassa.) Kirjoittanut Paavo Poutiainen

Harjulle nyt rientäkäämme,

Kukkulalle kiivetkäämme,

Sielt’ on kaunis katsella

Synnyinmaata armasta.

Tuonne, jossa taivas hohtaa,

Pilven hattaraiset kohtaa

Puitten latvaa, kukkulaa!

Siell’ on suurta, ihanaa.

Joka askel avaramman

Katsannon tuo, ihanamman,

Mutta huipultahan on

Vasta näky verraton!

Katsos luonnon mahtavuutta,

Tuolla tuota avaruutta,

Jossa selät Laatokan

Tapaa rannan taivahan.

Saaristoja, luotoloita,

Näätkös, kuink’ on monta noita –

Kaukaa siintävä tuo on

Saariryhmä Valamon.

Katsos saarten kukkuloita,

Nienten riutta-kallioita,

Vuoret vuorten takana

Näet läsnä, kaukana.

Väliin tuolla vuoristoissa

Silmäs kohtaa laaksoloissa

Lähtein pintaa päilyvää,

Kauvas pistää maahan nää.

Saaret, niemet kierrätellen,

Salmet monet muodostellen,

Aina tänne meidän luo

Ulottuupi lahti tuo.

Kuink’ oot pieni ihmislapsi,

Itsesi mi mahtavaksi

Luulet, luonnon suhteen tään!

Turhan pien’ oot tykkönään!

Ja kun luonnon voimat konsa

Nousee oikeen raivohonsa,

Kyllä kestää riutat nuo –

Aallot sulle haudan luo!

P[aavo]. P[outiainen].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.