Lämmittäjä

Lämmittäjä Kirjoittanut Unto Koskela

Siell’ ehkä pilvet kultaa hiiluvat, tai taivasten

majakkain silmät syttyvät jo korkealla.

Mut täällä – ilma tahmea ja öljyinen

ja kuumempi kuin paahde päiväntasaajalla.

Me minne kuljemme, ei kuulu minuun ollenkaan.

On hiilen lapiointi minun tehtäväni.

Jos manometrin neula putoo, raivotaan,

ja näen armottomat nyrkit edessäni.

Vain hiiltä, hiiltä vaatii pirunkidat punaiset,

mä hiiltä lapioin – ei lopu nälkä niiltä.

– Pään yllä nauraa onnelliset ihmiset,

ja saksofoni soi... Mies, pirulauta – hiiltä!

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.