Lähteiden maassa
Lähteiden maassa. Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Te janoavat, tulkaa tykö vetten.
- Oi Vapahtaja, aavistinko, etten
- ma nääntyis, kun mua teitä kohtalon
- vei kätes heltymätön, armoton.
- Tään rauhan tiesinkö, kun viikoin pitkin
- vain tuskaani ja häpeääni itkin.
- Nyt itkun laaksoon lähde aukeaa
- ja aamusateen alla versoo maa.
- Nyt, virvoitettu, kuulen: soi ja helää
- povessa tuskan voima salainen.
- Syvästi, suloisesti laulaen
- salaiset lähteet mullan alla elää.
- Te janoavat, tulkaa tykö vetten.
- Oi Käsi, johda tietäni, niin etten
- unessa murheen jättäis sanomaa,
- mi askelteni alla kumpuaa.
- Elämän Alkulähde, virtaa minuun,
- niin että halaisin vain yksin sinuun,
- kun jälleen tielle, jota tunne en,
- ma aamusateen maasta loittonen.
- Nyt lepään, autuas. Vaan hetket vie mun
- taas ihmishämyyn, syliin tuskan, riemun.
- Suo, että niistä hämmentyisi en!
- Oi Maailmoiden Valo, siunaa minut,
- niin siunaa, että koskaan uupuis en
- sua aavistamaan alta huntujen,
- sua ikävöimään, Tuskan-Kahlehtinut,
- niin että maisten säveleiden alta
- sun äänes tavoittaisin kaikkialta,
- ja yli kuilun vaikka syöksyis tie,
- ma rakastaisin kättäs, joka vie.
- Sumusta sumuun kuljen, ihminen.
- Vain yhden tiedän: nähdä tahdo en.
Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.