Lähetys-Kirja
| Lähetys-Kirja *). Kirjoittanut Elias Lönnrot |
- Juokse joutava kynäni,
- Siipi hanhen haihattele,
- Tekemään sananen silta,
- Tahi porras paperinen!
- Päätä Ämmästä alota,
- Koivukosken kuohunnalta,
- Toista Ouluhun osota,
- Tervaporin tienohille!
- Keskus ilmahan ylennä,
- Kohottele korkialle,
- Pälli-kosken päällitekki,
- Oksan korvanki ylite,
- Näkymättä Niskakosken,
- Pyhän kuohun kuulematta!
- Niinpä laita laaullensa,
- Silta kaunis seisottele,
- Ilman puitta, ansaitta,
- Kivisittä kistusitta,
- Ilman vempelen mukahan,
- Taivon kaaren kaltaseksi,
- Jota myöten juoksennella,
- Olis altis astuksella,
- Tervehysten temmotella;
- Ämmän äyräältä äriän,
- Pahan laisen partahalta,
- Suulle suuren Oulujoen,
- Tervaporin poikasille.
- Vaan on varmon varotettu,
- Sananlaskussa sanottu,
- Ettei tallia pitäisi
- Ennen tarvita talossa
- Kun on heinät ja hevoset;
- Eikä auta ollenkana
- Mua portahat mokomat,
- Eikä sillat siivolliset,
- Jos ne jouten seisomahan
- Heti kohta heitetähän,
- Alotetut ankarasti
- Vasta saaut valmihiksi.
- Jotta juokseppa kynäni
- Siipi hanhen siuvottele,
- Kulettele, kultaseni,
- Tervehyksiä, tuhansin,
- Tervaporin poikasille,
- Jotka aina, joukottaisin,
- Iltahetkensä iloksi,
- Tahi päivän päätteheksi,
- Kortillekki kokountunut,
- Eli joutavain jutuille
- Tahi viulun vingunnalle,
- Soiton muunki soitannalle,
- Jota neijot, joutessansa,
- Iltamilla, ihanasti,
- Taikka mieliks’ miesi-joukon
- Eli konstin koitannaksi,
- Näytännäksi näppäryyen,
- Somaisuuen sormiensa,
- Ainaki alottelevat,
- Harvon kesken heittänevät,
- Ennen ruuan jähtymättä,
- Paistien paleltumatta,
- Jotka jouten seisomassa
- Pöyvällä pöhistelevät,
- Miesten mielten koitteheksi.
- Vesi valkia vetäypi
- Monen kielelle keräypi;
- Vatta vaivalle panekse,
- Maha mahtava monenki,
- Vaikka ennen eilisiltä
- Aamuisilta atrioilta,
- Murkinaisilta muruilta,
- Oisi luullut oiva lailla
- Saaneen kallista kalua,
- Tähellistä tavarata,
- Tulleen sormin tuntuvasti
- Uhatuksi ankarasti,
- Aitan lailla lastattuksi,
- Puoin mukahan mukoman,
- Johon Ruunu rukihia,
- Nälkävuosien varaksi,
- Taikka muiksi tarpeiksi,
- Aina veroista vetääpi,
- Otoistansa otteleepi.
- Näinpä kirja kiiättele
- Oulun kaupunnin oville,
- Tervaporin porstuihin.
- Sitte tuonne tultuasi,
- Matkan päähän päästyäsi,
- Älä arvoa alenna,
- Oman koin korkeutta,
- Kauneutta kartanosi,
- Älä suotta suurentele,
- Ylentele itsiäsi!
- Vaan jos joukossa jotaki
- Kuulet, tuolla kulkeissani,
- Alamaassa matkatessa,
- Tahi tielläsi tapoat,
- Joka pilkan pisteleisi,
- Naurusuusta nakkeleisi
- Soima-nimiä sinulle,
- Sirkkaporiksi sanoisi,
- Niin sä vastaa vakaisesti,
- Puhu vähän puolestasi,
- Tasasesti, taitavasti,
- Miesten kuulla korvillansa,
- Ahkerasti ajatella
- Asioita entisiä:
- Kysy kohta kaunihisti,
- Mist’ on Oululla oleva
- Nimi kaunis kannettava,
- Suuri arvonsa ylennyt?
- Eikö muistane mukoma
- Oulujärveä olevan
- Ylähällä, päänsä päällä,
- Aivan alla jalkaimme,
- Josta juokseepi jokinen,
- Josta ve’et virtoavat.
- Nämät virratpa, vikevät,
- Arvon ovat antanehet
- Hälle, hyvin hyövyttävän,
- Kanssa kaunihin nimensä.
- Ohoh, sua, Oulu rukka,
- Tahi kaupunki katala!
- Etpä sillon suuri ollut,
- Etkä suuri, etkä pieni
- Etkä kovin korkianak,
- Etkä liion lihavana,
- Etkä pohakas pohatta,
- Kun sa sinne sioittelit,
- Suuren lahen lainehitten
- Luokse alkujas’ alotit,
- Meren rannalle rakensit,
- Eikä ollut Oulu-joki
- Vielä juoksuun joutununna,
- Vaalan rannasta valunut,
- Sivu sinun aikeitasi,
- Tuomaan sulle siunausta,
- Kyllä köyhään kylahäsi.
- Sillon sinä kurja kovin
- Huokaelit huolissasi,
- Vaikeroijen valittelit.
- Mutta vanha Väinämöinen
- Kuuli kurjan itku-äänen,
- Vaivaisen valitus-veisut –
- Otti härän heinikosta,
- Auran pellon pientareelta:
- Vaon Vaalasta alotti,
- Kynti kourilla kovilla,
- Uurti uran uhkiasti,
- Ajo aivan mereen asti,
- Ratki hieta-rannikolle. –
- Kussa tunki tupakkata,
- Pisti Ukko piippuansa,
- Siinä aura ankarasti
- Mutkitteli mullin-mallin,
- Kohoeli korkialle;
- Jossa nyt joessa ompi
- Kosket kovin kuohuvaiset
- Siit’ on Oulu olentosi,
- Ensin alku arvollesi:
- Siitä nimesi siennyt,
- Siitä kaikki kasvantosi.
- Mikä oisit Oulu parka
- Ilman vientoja vesiä
- Joita myöten, joutumalla,
- Koistamme korkiasta,
- Päällä pääsi seisovasta,
- Povellesi pöyhiälle,
- Meiltä menevät tavarat,
- Mehu ruskia metistä,
- Ehkä mehu muunkilainen. –
- Näitä puhu puolestasi,
- Kanssa muita muistuttele,
- Kuinka kauniisti kulemma,
- Vaellamma vakaisesti,
- Sangen siivolla elämme,
- Oulun suhteen olletikki.
- Varsin vanhain tavalla
- Pyhä päivät pyhitämme
- Kirkosamme kaunihisa,
- Jok’ on riioitta rakettu,
- Käräjittä kennitetty,
- Siallansa seisomahan.
- Ilta-puolet istuilemma,
- Joko kiinni kirjoisamme,
- Rakkahassa Raamatussa,
- Taikka muuton, taitavasti,
- Siivolla ja suosiolla,
- Toinen toisemme tuvissa;
- Eikä tanssit ensinkänä,
- Ilta-hypyt ilkeimmät
- Varpaitanne vaivaele,
- Hivuksia hikeen saata,
- Runkoamme rutkuttele.
- Harvon kortit kourissamme
- Tavatahan tällä tienon;
- Jos ne jouten, jollon-kullon,
- Leikin vuoksi liikkuisivat,
- Kääntyisivät käsissämme;
- Van ei voiton pyyännöksi,
- Eikä rahan rakkauvesta,
- Niitä liioin liikutella. –
- Yks’ on ainoa kylässä,
- Joukossamme juoman myöjä,
- Toddi-kupin toimittaja,
- Punssi-lasin laittelia;
- Eikä taija toisten tavoin,
- Lailla virka-veljestensä,
- Päästä liian lihavaksi,
- Hyväisesti hyötymään
- Viinan-myönti virkoinensa,
- Taikka Toddi-toimissansa;
- Josta nähköön jokahinen
- Silmillänsä selkiästi,
- Ettei viinassa eletä,
- Julki juomarein tavalla,
- Niin kuin moni muukalainen
- Meitä syyttää siitä myöskin.
- Ehkä kyllä koissänsa
- Aina taisaisi tavata
- Mihin silmänsä sitosi,
- Näkimensä näppäjäisi,
- Ettei varsin ennättäisi
- Taemmaksi tarkotella,
- Kylissä kyselemähän,
- Mitä löytääpi likeltä
- Ajan kunki koissansa.
- Näitä, nuita muistutellut,
- Puheskellut puolestasi,
- Viimmen varmoin terveyttele
- Lukioitasi lujia,
- Tarinoijen tekiöitä,
- Saattajia Sanomiien,
- Jotka joka Tiistahina
- Tulla Oulusta osaavat,
- Kaaritella Kajaanihin,
- Läpi ison Iinsalmenki.
- Kiitä heitä kirjastansa,
- Rustaamasta runostansa,
- Joka joutu mulle heti
- Tultuani tuonnempata,
- Kuhmossa kulettuani,
- Kanssa, kirkolla Kiannan,
- Että vielä etäämmällä,
- Yli raukkojen rajojen,
- Vuokki-niemen Niekkoin luona,
- Laulu-paikassa paraassa,
- Maalla Mahtavan Venäjän,
- Josta koko laukun, lastin,
- Koko suuren kontin täyven
- Runoisia, raikkahia,
- Toin ma totta tullesani,
- Kirjotettuja kylisä,
- Venehissä veisatuita,
- Laulelmia Laulajoilta,
- Pannakseni paperille:
- Joko nuoren Joukkahaisen
- Jouto-juoni-mutkaisista,
- Tahi vanhan Väinämöisen
- Virren töistä viisahista,
- Kanssa kauniin Kauko-mielen
- Lieto-pojan, Lemminkäisen,
- Sekä Seppo Ilmarisen
- Ainosista askareista.
- Terve-sanat saatuasi
- Isänniksesi esinnä,
- Lukioillesi lujille,
- Toimittele toisillenki
- Tovereille terveisiä –
- Otappa varaksi vielä
- Koko kontti, täytettynä,
- Josta kaikille jakailet,
- Joit’ en nimin nimitellä,
- Enkä määrin määritellä
- Saata puutteessa paperin,
- Lehen pienen loppuessa.
*) Muualta saatu.