Lähelles, ihminen..

XXV [Lähelles, ihminen..]

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Nyt ihmistuskan tuntemaan jo herään –
mi liioin unessa mua pidättikään?
Menehtyy tervein miehuus turman terään,
sydäntä särkevää niin muu ei mikään!
Ja julmempana kerta kerran perään
tää toistuu, iästä vain jatkuu ikään!
Suo, että, ihminen, sun teilles lähden
murehtimaan sun muiheittesi tähden!
Käsiisi tarttua mun anna koviin –
menettää pehmeytensä mahtoi syyttään,
kun moukaroi ne ongelmien oviin –
mun maistaa salli säälimättömyyttään!
Myös polttaviin mun koskettaa suo poviin
vihaansa lietsoviin ja itsekkyyttään!
Lähelles, ihminen, suo tulla, luokses
ja jäädä kärsimään sun kanssas, vuokses!


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.