Läheisyys

Läheisyys Kirjoittanut Saima Harmaja

Etäällä jossain, yössä sateisessa

pois luotani sa kuljet, läheinen.

Mut huulillani tulta huulien

mun on niin lämmin kadun solistessa,

kuin vasten sydäntäni sykkivää

yhäti lepäis rakastettu pää.

Oi älä lähde! Huoneessani tässä

on vielä kevät. Sade hyrskyää

ja ruusut puhkeavat pimeässä,

ja satakieli laulaa. Minuun jää!

Jää povelleni, jossa aaltoo meri,

ja raskas pääsi siihen vaipuen

tuo rauhan, josta uneksinut en.

Vereeni sykkii valtimoistas veri,

poveeni sisimpäsi kumpuaa.

Elämän alkulähteet liikkuu siellä,

merellä keinut, tiettömällä tiellä

ikuiset hyrskyt sua kuljettaa.

Niin hukuttakoon pyörre Kohtalon,

niin syvin hyöky syösköön päämme yli!

Sun sylissäs on loputtoman syli.

Olevan sydän sydämesi on.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.