Lähdettyäsi.

Kirjoittanut Katri Vala


Nukuin.
Kuulin tuskallisen nyyhkytyksen:
rakastunut sydämeni itki,
mutta en voinut herätä:
Sinä olit illalla peittänyt minut
hyväilyjesi tuoksuvalla vaipalla.
Lepäsin kukkameressä
kaikki jäsenet autuaasti värisevinä.
Vihdoin heräsin.
Luulin meren kuohuvan ylitseni,
kasvoni olivat kosteat pärskeestä.
Sydämeni huusi:
laiva on jo lähtenyt!
Painoin kasvoni kylmään ruutuun:
kaukana kiisi jo pakeneva purje.
Aamuruskon kelmeä suu
painui poloisille silmilleni.


Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.