Lähde ja virta.

Kirjoittanut Minna Krohn


Niin hiljaa lähde juoksee juoksuansa,
Niin tyytyväisnä vaan, kun suudelmansa
Sen pintaan aallottaret vienot painaa,
Kun valon sille päivän säteet lainaa.
Vaan virta koskinensa kohiseepi
Ja rajutuulten kanssa raivoileepi,
Ei rauhaa sille laisinkaan oo suotu,
Se on kuin taisteluita varten luotu.
Ja minä! miks’en ole lähteenlainen?
Miks’en mä ole hiljaa, tyyni vainen?
Ma miksi oon kuin virta koskinensa,
Mi yhä riehuu voimall’ aaltojensa?
Sä olet taistelua varten luotu,
Sentähden sulle ei oo rauhaa suotu,
Vaan katso lähteesen! se alkus ompi,
Se sulle onnen jälleen antaa voipi.


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.