Lähde.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Raitis lähde! suo mun vettäs juoda:
lääkkeeni on ainoinen se vaan.
Vahvistaa, kun katseeni vain luoda
taivaan kuvaan kalvossasi saan.
Alku sullakin on taivahasta:
vuoren pilvestä sä pisarin
juoksit, helmes mieli maata kastaa;
taivaasen taas nousetkin.
Puro kalliolles turhaan tuolla
pyrkii; luokses sille tiet’ ei näy.
Synnyinpaikalles sun pitää kuolla;
puro toisen kanssa mereen käy.
Vaan te yhdytte taas ylähällä:
juoksun täällä lopetettuaan,
tie on meren helmasta myös hällä
laillas ilmaan avaraan.
Kenties pilvenä te iltasella
purppuraisna joskus yhdytten,
valain lehdon kukat kastehella;
kenties joku nuori näkee sen.
Kalvaana hän laillan’ tuumii: täällä
kaunista on; kuinka ruskojen
synnyinmaalla onkaan pilvein päällä,
luona jaloin tähtien?


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.