Kyttyräselkä

Kyttyräselkä Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Olen kantanut kyttyrääni

läpi päivien ilottomain.

Tuli polttava täyttää pääni –

himo riemujen pakenevain.

Ilo mulle on outoa, lempi,

maan armaus tuntematon.

Joka ihminen onnellisempi

minun ympärilläni on.

Monen miksikä seisahtuvan

näen eteeni hämillään?

Minun on, kuin ruumiini kuvan

minä näkisin silmistään.

Näen: sielua kyttyräselkää

moni sisäänsä piilottaa.

Siks katsettani he pelkää

kuin kaksoiskulkijaa.

Isät syntiä tekivät kerran,

ovat itse he syyttömät.

Putos raskas käsi Herran

yli heidän, he nääntyvät.

Kukat tuoksuvat huumaavasti

ja hirnut visertää.

Muut elävät – loppuun asti

me kannamme kyttyrää.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.