Kymmenen vuotta

Kymmenen vuotta. Kirjoittanut Otto Tiuppa

Kymmentä vuotta lyöty, hakattu ja painiskeltu,

kuten korven karhu metsäpeikkoin kanssa!

Toisin ajoin taiston töistä nautittu ja ihaeltu;

kaikki panneet työhön voimat parahansa. –

Epätoivo mielet täyttäin, – puute, kurjuus, nälkä.

Toisin ajoin taivas kirkas, – toisin päiv’ ei välkä.

Kymmenen vuotta ihmis-ikä lapsen hennon,

nuoren taimen – aatokseltaan heikko moinen! –

”Työmieheen” nähden on se ikä miehen, raisun rennon

valtaherran, alussa vaikk’ ol’kin loinen!

Kymmentuhansissa työläisorjat taiston nosti

herrain metkut, sorroneljet aatteen miekoin kosti.

Kymmenen vuotta Työmieslehden elon, aamun koissa,

historia on myöskin maamme köyhiin kansan.

Kertoin meille, miten eletähan vielä korpisoissa,

sekä alla tehdasvallan koito ansan.

Miten sadat lakot syntyi, sankartöissä taiston

kehittäen köyhän väen aatteellisen vaiston –.

Kymmenen vuotta ”ikää siinäkin jos on elämää!”

Sikspä raikas eläköön! työlle tälle nostain

jälkeen älä koskaan veikko aatteen taistelusta jää.

Eespäin! punalippu korkealle nostain!

Että vierähtäissä toisen vuosikymmenen

Kansa nousis taiston pauhuun voimin satatuhanten.

O[tto]. T[iuppa].

Lähde: Työmies 23.1.1905.