Kymmenen laulua rekilaulun tyyliin

Kymmenen laulua rekilaulun tyyliin.[1]

Kirjoittanut Lauri Soini


Herra runoilija!

muokkaa
Runohelmemme hienot
tuntehet niin vienot
rintoihimme tuovat.
Niillä nuorikot varmaan
tunnustuksen armaan
toisillensa suovat.
Heillä lempi jo hellä
tänään sydämellä.
Liitot pian luovat.
Kun niin laulunne, herra,
teitte rakkahiksi,
että nuorikot niistä
käyvät lempiviksi,
leivät yhteen lyövät,
niin te vuoden jo päästä
annit lemmen saatte –
lapset pienoset, armaat –
heille muistakaatte
laulaa mitä syövät.
Edesvastuu teostanne
teitä sitova on vanne.
Käskyn annan Teille:
»kauvas, korkealle»
jättäkää Te herrat,
laulamahan meille
tulkaa tuhat kerrat
tänne sorron alle.
Teillä nälkä Teitä kohtaa
kyyneleet sen karvaat hohtaa –
pois Te niitä laulakaatte,
kansan siunauksen saatte.

Toimittaja.

Illan vihjeessä.

muokkaa
Ei niin hiljaa aurinko laske,
ettei liiku lehti.
Illan vihjeessä pienenen poika
heiliänsä ehti.
Lehvitse kukkiviin pihlajapensaan
vaalea pääliina pilkkui.
Poikanen hiipiä hippasi sinne,
silmä se kiilsi ja vilkkui.
»Hits», hän äänsi ja hyppäsi hiljaa
lehdosta neitosen luoksi.
Leikillänsä se veitikas tyttö
ahoa pakoon juoksi.
»Piti piti» piiskutti pienonen poika,
lakki oli kallellansa.
Leikillänsä se neitonen pyrki
pois hänen polveltansa.

Sunnuntaina.

muokkaa
Käkönen kukkua helskyttelee
vainion takalolla.
Ikävä on suvisena sunnuntaina
yksinänsä olla.
Tuoltapa näkyy lehdon takaa
tuulimyllyn siipi.
Sinnepä herttaisen heilini luokse
taas minun mieleni hiipi.
Jalkaani panen minä kiiltävät kengät,
läpi kotipeltojen lähden.
Taivaalla kohdalla myllyn siiven
näen minä lemmentähden.

Tuomenkukka.

muokkaa
Tuoksuva, tuoksuva tuomen oksa
oli minun kädessäni.
Neitonen, neitonen kaino ja vieno
oli minun edessäni.
Nyt sinä tuoksuvan tuomenkukan
rinnallasi kannat.
Milloinkas rinnasta sydämesi
omakseni annat?

Aidankin yli.

muokkaa
Tyttönen tuuheatukka ja sorja
yhdeksiin toista jo täytti,
oli punaposki ja ruskeasilmä,
sievästi itsensä käytti:
Naapurin poikanen pellollansa
korjaili kuhilaita, –
silmäili, silmäili sorjaa neittä –
välillä oli vino aita.
Vaan yli aidankin, aidankin yli
lempi se leimahtelee.
Nurmella hellien neitoansa
poika jo istuskelee.

Tuuli se häilytti.

muokkaa
Tuuli se häilytti hulmutellen
henttuni hivuksia.
Vaan minä laulaen miellyttelin
heilini tuntehia.
Kas, miten perhonen ruususta ruusuun
lennellä liehuttelee!
Samalla lailla se hulivilipoika
tyttöjä tanssittelee.

Mettä.

muokkaa
Mehiläiset tie kukkasista
keräilevät mettä.
Minä haen kultani katsehista
huolten lievikettä.
Kullallani on siniset silmät,
ja se mua ilahduttaa,
kun hän sinisillä silmillänsä
katsoa vilahduttaa.

Kansanmielinen.

muokkaa
Henttuni hieno on herraslapsi,
vaikkei se sitä näytä,
vaikkei se veitikka itseänsä
yhtään ylväästi käytä.
Kyllä se taitaisi ruotsinkin kieltä
vaikka se ei sitä solkkaa.
Taitaa se valssitkin, vaikka se hippaa
vekkulipietun polkkaa.

Aurinko paistaa.

muokkaa
Aurinko paistaa taivahalta,
kuultaapa joskus kuukin.
Lempi on mieltäni lämmittämässä,
on siellä joku muukin.
Lemmen lämmössä kypsymässä
on siellä mustikka, suru.
Heilini, mistä se mökkinen saadaan
mistä se leivänmuru.
Älä sinä, heilini, sentään huoli
yhtään itketellä.
Tiedäthän, että tuuleenkin voipi
tupia kyhäellä.

Tyttölasten lempi.

muokkaa
Oi, lempi tyttölapsien
on aivan ijankaikkinen!
Se kestää
kuin päivän kulku ainiaan...
ei estää
voi nousuaan, ei laskuaan...
Mä kerran illan lemmitsin
ja syleilin ja suutelin...
Oi, kummaa
sen lemmenliekin hehkuntaa
Se huumaa
ja hulluksi se aivan saa...
Hän vannoi valan ikuisen
nimessä sinitaivasten,
ja vettä
siniset silmät vuotivat,
niin että
sulivat posket punakat.
Mut huomisella noustuain
mä, erokirjan hältä sain...
Hän anoi,
ett’ ollaan yhä ystävät
ja sanoi
saaneensa kihlat kiiltävät...
Oi, lempi tyttölapsien
on niinkuin päivä ikuinen!
Se loistaa
päivällä tänne taivaalta,
ja toistaa
yön tullen loiston toisaalla...

Lempi ja ämmät.

muokkaa
Nurmella kulkivat poika ja tyttö
kukkia poimimassa.
Akat oli penkillä polvillansa
nenä oli ikkunassa.
Pannunsa ääressä toisillensa
ämmät juttuja jauhaa.
Nuorten rinnat ne nurmikolla
tuoksuvat lempeä lauhaa.


  1. Toimittaja! – Nämä laulut pyydän antamaan luettavaksi »Työmiehen» tyttärille. Ne ovat rekilaulun tyylisiä ja sisällöltään lemmenlauluja kuten esikuvansakin. Herrasväelle eivät näin kansanomaiset laulut maistu, heidän esikuvansa ovat kotoisin »kaukaa ja korkealta». Miltäs teistä nämä tuntuvat? Tekijä.


Lähde: Työmies 30.9.1901.