Kylän keidas
| Kylän keidas Runo Maakauppiaiden yleiseen kokoukseen 11. 8. 1912 Kirjoittanut Eino Leino |
- Ken on kerran lasna käynyt
- tietä kylän suomalaisen,
- kun on ilta hämärtäynyt,
- metsä saanut aavemaisen
- ankaruuden, syttyväksi
- hän on nähnyt siellä valon,
- tiennyt tuon on myymäläksi,
- kurkistellut luona talon.
- Paistoi sieltä ikkunasta
- kaikki värit, kaikki kilo,
- joka hurmata voi lasta,
- olla aikaistenkin ilo,
- piipun varret punaletkut,
- lakritsat ja makeisvakat,
- kaikki ulkomaiden metkut,
- kotimaankin verkapakat.
- Vesi suuhun multa meni
- eessä moisen paratiisin,
- kiertyi nuori sydämeni,
- kotiini kuin nuoli kiisin,
- päätin tulla kauppiaaksi,
- päästä pohataksi kerta –
- varustaa myös kauppahaaksi,
- lasketella valtamerta...
- Entä kuin sai kymmenpennin,
- ostaa, mitä itse mieli!
- Silloin jouduin, juoksin, lennin
- kylän halki, vyössä kieli,
- ovikellon kilkahtaissa
- oli mennä miehen tarmo,
- orehkoita ostettaissa
- taasen paistoi onnen armo.
- Vierryt tuost’ on vuotta monta,
- vuotta pitkää, vaikeata,
- onnellista, onnetonta,
- haavevuotta, haikeata,
- värit kaikki eivät paista
- niinkuin paistoi ennen lassa,
- herkut kaikki eivät maista
- niinkuin muinen maailmassa.
- Mutta kylätietä käynyt
- usein olen niinkuin ennen,
- taas on ilta hämärtäynyt
- aurinkoisen alas mennen,
- taas on tullut talvi-ilta,
- syttynyt myös lamppu talon,
- saman, jonka tanhu viita
- ennen näin ma onnen valon.
- Pysähdyn ja katson sisään:
- vilkkaammaks on liike käynyt,
- väkeä on tullut lisää,
- kylä itse kyllästäynyt,
- sivistynyt, suurentunut,
- saanut tarpeita jo muita,
- juurin maahan juurentunut,
- hellii myös jo hengen puita.
- Kirjojakin myödään sieltä,
- kuullaan sieltä kuulumiset,
- valtioiden valtatieltä
- vaalit, puheet poliittiset,
- loistaa lamppu, kuluu ilta,
- mieli mertyy loitommalle,
- kutoutuupi kumma silta
- sieltä kaukomaailmalle.
- Maailman on mieli yhteen
- niinkuin syömet ihmisien!
- Monta kortta tekee lyhteen
- aloill’ aineen, aattehien.
- Monet lamput yksinäiset
- yhdessä on suuri valo,
- monet mielet kovat, jäiset
- yhtyneinä ylväs palo.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.