Kuvernööri A. Järnefelt’ille

Kuvernööri A. Järnefelt’ille. Kirjoittanut anonyymi

Jo kauvan paloi mielesi, sun, varmaan,

Palvella maatas’ omaa kansaas

Ja niiden kuvan niinkuin äidin, armaan,

Sä puhtahana kannoit povellas,

Senvuoksi niist’ ei vienyt harhaan

Elämän ura vieras loistokas.

Sä, saavuit tänne Savon salomaille

Taas Karjalan näit kauniit kankahat,

Näit kansan, tosin kuuliaisen laille,

Sen olot alhaiset ja ahtahat

Jo vieneen kauvas puutteen-maille,

Miss’ usein raukee toivot parahat.

Vaan lempi, mi sun valtasi jo silloin

Kun nuoruutesi täällä ihannoi.

Ei loistanut lie kirkkaampana milloin

Kun onni kuvernööriksemme soi,

Ja lempesi se tenhoinnoin

Nyt jalot harrastukset ilmi toi.

Nuo monet puuttehemme ensityöksi

Sä tarkoin tutkit, kävit poistamaan,

Vaan tekojesi tuli helmivyöksi,

Mi loistaa yli armaan isänmaan:

Sun toimestasi kansan kieli syöksi

Pois läänistämme vieraan, valtiaan.

Kun kansan äänen tahdoit kuuluville,

Niin kenraal’ olit suuri, vaativa,

Näin arvollasi annoit voimaa sille.

Vaan konsa lähestyitkään kansoa,

Sen kera kävit neuvosille,

Ei huomattuna silloin loistoa.

Niin sydämmen, sä puhut hellää kieltä

Kun hyvä isä neuvoo lapsiaan,

Se liikuttikin tuntoa ja mieltä

Ja saattoi hyvän eteen toimimaan.

Näin tapaukset maineen tiellä

On valmiit siitä kertomaan.

Kun eron hetki tuli etehemme,

Niin tuntuupi kun isästänsä jäis. –

Se lohduttaa kun elät Suomellemme. –

Ja apus’ eikö vieläi ylettäis.

Myös tyytyväisnä hieman ylpeilemme

Kun Karjalainen olet syntyäis.

p. l.

Lähde: Karjalatar 5.3.1889.