Kuvaamataide
Kuvaamataide. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Kun Luoja taitehitten
- Hengille lahjojaan
- Jakeli, henki yksi
- Niin sattui saapumaan
- Myöhään: jo laulu, soitto
- Ol’ annettuna pois;
- Mit’ äänetönnä, vailla
- Säveltä tehdä vois?
- »Vaan kuitenkin», niin sääsi
- Nyt Luoja, »kokonaan
- Säveltä, ääntä vailla
- Sa tulet voittamaan
- Kaikk’ alat taitehitten,
- Ja tunnon syvänteet
- Sun silmäs läpi tunkee
- ja hoksaa ihanteet.
- Niin Luoja. Henki lähti
- ja äänetönnä vaan
- Tuo mykkä silmä keksi
- Syyt syvät: povi maan
- Lahjoitti aartehensa
- ja taivas ihanteen
- Hänelle, niistä loihti
- Hän yhdys-käsitteen.
- Sai aine hengen, henki
- Sai muodon, silmä voi
- Käsittää aatekuvan,
- Kun mykkä henki loi
- Kuvaama-taidon: kylmin
- Hän silmin tähystää,
- Vaan luomiensa luonne
- Sydämet sytyttää.
- Tää henki maahan laski,
- Ja ken jos lapsi maan
- Ihastuu, innostuupi,
- Muttei voi tunnettaan
- Kuvailla sävelissä,
- Taikk’ äänin selvittää
- Suuruutta, kauneutta,
- Hänt’ auttaa henki tää.
- Ja äänetönnä ollen
- Hän keinon opettaa,
- Kuink’ aina henki voipi
- Kahleensa musertaa
- Ja vapautta, suurta
- Aatetta avittaa
- Ja poistaa pimeyttä,
- Mi maata rasittaa.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.