Kuutamolla

Kuutamolla. Kirjoittanut Irene Mendelin

On kuutamo-ilta.

Satumaisen viehkeä valaistus

Yli seudun on.

Maa on kuni Jumalan ajatus,

Niin valtava, verraton.

Ma käyskelen tietä

Neitseellisten koivujen saartamaa

Ja ne kimmeltää.

Suurta rauhaa Jumalan julistaa

Nyt metsä, vuoret ja jää.

Mun syömmeni värjyy,

Hurmauneina sieluni kielet soi.

Rauhaa Jumalan,

Pyhäkössä luonnon se unelmoi

Kera taivahan tuikkivan.

Miks tuonelan tietä

Yhä kolkon synkäksi ajatella?

Se on huurteisten,

Neitseellisten koivujen saartama

Ja lempeän valoinen. –

On kuutamo-ilta.

Satumaisen viehkeä valaistus

Yli seudun on.

Maa on kuni Jumalan ajatus,

Niin valtava, verraton.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.