Kuutamolauluja

Kuutamolauluja. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

1

Tuolla missä kumpu siintää

lempeästi lehto hymyy

sinne aatos mua kiintää.

Nyyrikkini siellä lymyy.

Tuolla missä vihannoipi

lehmukset ja poppelitkin.

Nyyrin pajuhuilu soipi.

Kuulin hymyilin ja itkin. –

Soittelo ja silmäin sinen

kuvastelu lemmen vyhteen

kietoivat mun. – Kummallinen

kohtalo vei meidät yhteen. –

– Tuonne missä kumpu hohtaa

sydämeni mua vetää.

Luokses Nyyri tieni johtaa

vertaistas’ en tiedä ketään.

Piilet. – Löydänhän sun kyllä

soitostasi helkkää lehto.

Kirkas taivas hohtaa yllä

täällä onneni on kehto.

Rivakasti nousee jalkain

armastain kun astun kohti.

– Nyyrin näkemästä alkain

mulle huomentähti hohti.

2

Sydämeni syvimmässä

koskettimet arat, hennot

soittajaansa odottaa.

Aika kielet ruostuttaisko?

Ei mä niitä hellin, vaalin

tullos kulta soittamaan.

Sydämeni syvyydessä

sata ajatusta sykkää,

yksi vain ne tietää saa.

Ajatukset eikö sammu?

Ei mä niitä hellin, hoivaan

– tullos kulta kerron ne.

Sydämeni syvyydessä

mont’ on kipua ja haavaa,

yksi vain ne oivaltaa.

Aika arpia ei anna,

sielun tuskat pois ei kulu,

– sulle kulta itken ne.

Sydämeni syvyydessä

asuu sammumaton kaiho,

maailmalta salaan sen.

Sydämeni ilot, surut

kanteloinen kätkemäni

– kulta tullos ota ne!

Hilja Liinamaa.

Lähde: Työläisnaisen Kevätlehti. 1908. Työläisnainen, Helsinki.