Kuusikossa.

Kirjoittanut Lauri Soini


Mä päivän mailleen vaipuessa
Jo auran jätän kädestäin
Ja kotikorven katvehessa
Ma istun rauha syämessäin.
Vienosti kuuset huokaileepi,
Hiljalleen illan henki soi;
Tuo sävel kaikui sydämeeni
Ja soinnun heikon siellä loi.
Mun sydän silloin soitteleepi
Äänettä kaihosointujaan,
Vaan vihdoin rintan’ aukeneepi
Ja ääneen laulaa tunteitaan.
Niin hiljaa laulaa virsiänsä
Mun ääni heikko, soinnuton
Ja kuuset soittaa lehviänsä
Mun mukaan heikon laulelon.
Jos sattuis laulelmista noista
Yli korven kaiku kuulumaan,
Niit’ ellös moiti, kuusikoista
Ei taide-soinnut kaijukaan.

1894.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.