Kuusi ja koivu

Kuusi ja koivu. Kirjoittanut Lauri Soini

Kaks puuta seisoi rintehellä,

Kuus toinen, koivu rinnallaan.

Tuo koivu alkoi terhennellä

Kun kerran istuin juurellaan:

”Sa kehno kuusi, lehtiäni

Katsoppas vihrehiä vaan –

Ja katso noita lehviäsi,

Ne kauniit ei oo ollenkaan!”

Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen

Vain heilutteli lehviään;

Hän huokui koivun kopeudellen,

Kun ylpeillä voi lehdillään.

Mut tuuli syys ja tuimin tuulin

Vei koivun lehdet mennessään

Ja koivun kerran hiljaa kuulin

Ma huokailevan yksinään:

”On onnekkaampi mua kuusi

Kun lehvänsä on suojanaan;

Mun loistoni vei tuima tuuli,

Ma turvaa mistä saanenkaan!”

Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen

Vain heilutteli lehviään

Ja lehviänsä levitellen

Suojella koitti veljyttään.

1894.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.