Kuusi ja koivu

Kuusi ja koivu.

Kirjoittanut Lauri Soini


Kaks puuta seisoi rintehellä,
Kuus toinen, koivu rinnallaan.
Tuo koivu alkoi terhennellä
Kun kerran istuin juurellaan:
”Sa kehno kuusi, lehtiäni
Katsoppas vihrehiä vaan –
Ja katso noita lehviäsi,
Ne kauniit ei oo ollenkaan!”
Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen
Vain heilutteli lehviään;
Hän huokui koivun kopeudellen,
Kun ylpeillä voi lehdillään.
Mut tuuli syys ja tuimin tuulin
Vei koivun lehdet mennessään
Ja koivun kerran hiljaa kuulin
Ma huokailevan yksinään:
”On onnekkaampi mua kuusi
Kun lehvänsä on suojanaan;
Mun loistoni vei tuima tuuli,
Ma turvaa mistä saanenkaan!”
Ol’ hiljaa kuusi, huokaellen
Vain heilutteli lehviään
Ja lehviänsä levitellen
Suojella koitti veljyttään.

1894.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.