Kuunvaloa

Kirjoittanut Saima Harmaja


Mun povessani vaikutat ja luot
maan päällä yhä, henki aurinkoinen,
mi syvimmästä totuudesta juot.
Saa päivieni kulku vaivalloinen
sun kauttas rauhan ylistettävän,
saa tajuttoman riemun öitten unet.
Ja rinnan kun sa kasvat, kirkastunet,
nään seestyvän myös maisen hämärän
povessa, jonne taivaan valo häilyy
sun kauttas, jolle selvänä se päilyy.
Siks että päivän silmäs nähdä saa,
kuunpaiste sydämeeni lankeaa.


Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.