Kuun alla.

Kirjoittanut Katri Vala


Metsän villit eläimet
nostavat kasvonsa puoleesi, kuu.
Kuuletko surullisen ulvonnan?
Kudot pääsemättömän verkon,
avaruuden kultainen lukki
ylitse maan.
Vaellan veljieni kanssa sen alla
täynnä kauhua, kylmää vihaa.
Maan päällä on kaikki suljettu meiltä.
Omaamme on tuskin tomu jalkaimme alla.
Elämän portin avaa kultainen avain vain.
Nostammeko kasvomme
epätoivon valkeat vuorenhuiput
puoleesi ulvoen?
Vai murtaudummeko verkkosi läpi
tyhjyyteen?


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.