Kuumeessa

Kirjoittanut Saima Harmaja


Luonani häilyy
houre kuin sula kulta.
Loimua niityn,
kukkien hentoa tulta.
On rakas jossain,
kuiskaa uupuva tunne.
Hunnussa kuumeen
tiedä en vain; mihin, kunne?
On lepo jossain,
särkymätön, syvä rauha.
On palo lemmen,
on käsi kaivattu, lauha.
Aurinko virta
on, johon tuskani syvyys
aaltoo ja vaipuu.
On iankaikkinen hyvyys.


Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.