Kuulle.

Kirjoittanut Giacomo Leopardi
Suom. Kaarlo Sarkia.


Oi armas Kuu, sen selkeästi muistan,
vuos siitä vierryt on, kun tälle kukkulalle
ma saavuin täynnä tuskaa ihailemaan sua.
Ja riipuit silloin yllä metsän tuon sa
kuin juuri parhaillaan, sen valain kirkkauteesi.
Mut usvaisilta niin ja värjyviltä näytti
lävitse kyynelvuon, mi tulvas ripsilleni,
mun silmääni sun kasvos, sillä murheenraskas
mun elämäni oli: ja on, ei sävyänsä
se kaihda, armas Kuu. Mut sentään ilahduttaa
mua palauttaa mieleeni nuo hetket
mun tuskani. Oi, kuinka mieluisaa on
ajalla nuoruuden, kun vielä pitkä taival
jää toivolle ja lyhyt tie on muiston,
menneiden asioiden ajattelu,
jos suruisia lie ja vaikka murhe kestää.


Lähde: Italian kirjallisuuden kultainen kirja. 1945. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.