Kuule kuusta äidin ko’issa

Kuule kuusta äidin ko’issa. (Suomalaisen sananlaskun johdosta.) Kirjoittanut Viktor Rydberg

Sa huminata kuule kotisalon

ja kuusta, joka kasvaa äidin ko’issa! –

Puu pyhä, lehviss’ aina vihannoissa,

mi päätäs nostat maille taivaan valon,

sun sanas kuulin: Elon hurmioissa

ma muistin äänes juhlallisen jalon;

se toi mun takaisin luo taaton talon,

sen hiljaisuuteen: asukkaat on poissa.

Käyn lieden luo – vaikk’ kylmä, se on tuttu –

ja muistelen taas lapsuuselämääni,

jost’ armaat kuvat kuiskit mulle mieleen.

Mut onko tuulen syy tää outo juttu?

– Soi murhemielin vanhan kuusen ääni,

ja kaihoin sydän vastaa kaihon kieleen.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.