Kuubalainen serenaadi

Kuubalainen serenaadi Kirjoittanut Unto Koskela

Säveltänyt salamanteri [Juhani Pohjanmies].

Me tulimme kapakasta,

kai hiukkasen horjuen.

Oli lähtömaljoja juotu,

ja yö oli ihmeellinen.

Joku huomasi sattumalta

– se oli kai Watkinson –

että serenaadi sulle

ihan velvollisuutemme on.

Ja kolmisin seisahduimme

me alle sun ikkunas

ja punaisen lampun näimme

me palavan huoneessas.

Ah – muistan – ympärillä

on ihana Kuuban yö,

ja nuorena, hehkuvana

joka ainoa sydän lyö.

Me muistimme kuuman poves

ja keinuvan vartalos,

ja jokainen huulillansa

tuns vielä sun suutelos.

Ja me kaipasimme jälleen

sinun nauruas solisevaa –

Voi, miksi on jätettävä

tämä ihanain öitten maa!

Tom lauloi murheellisesti

ja säesti Watkinson.

Minä nielin kyyneleitä,

olin kovasti onneton.

– Niin, rakastin sinua silloin

ja rakastan vieläkin,

ja sun punainen sukkanauhas

on aarteeni kallehin.

Sinä avasit ikkunasi

ja kummasti hymyillen

sinä pudotit jokaiselle

tulipunaisen kukkasen.

Ja me itkimme haikeasti

ja horjuimme satamaan.

Ah, Kuuban helmi, sua

en unohda milloinkaan.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.