Kutsumus.

Kirjoittanut Gustaf Oskar Schöneman


Kun käymme kotiin taivahan,
              Seuraatkos? seuraatkos?
Lempeä lauluun karitsan;
              Seuraatkos? seuraatkos?
Kuningas-pappeudesta
Miljonat kiittää Jesusta,
Pois viel’ on monta miljonaa;
              Seuraa siis! seuraatkos?
Katsella tahdon karitsaa,
              Seuraatkos? seuraatkos?
Karitsall’ antaa kunniaa;
              Seuraatkos? seuraatkos?
Siell’ elon kruunun saamme me,
Ja voiton palmun käteemme,
Myös riemun Jumalaltamme.
              Seuraa siis! seuraatkos?
Me taivaan lauluun yhdymme,
              Seuraatkos? seuraatkos?
Ja harppuin kanssa veisaamme,
              Seuraatkos? seuraatkos?
Siell’ hosianna veisaavat
Kaikk’ Herran pyhät autuaat,
Ett’ taivaat kajahtelevat.
              Seuraa siis! seuraatkos?
Nyt kurja sielu väsynyt.
              Tuleppas! tuleppas!
On sijas’ Jesus laittanut.
              Seuraatkos? seuraatkos?
Siell’ Herra sua odottaa
Ja rauhan oiva satama,
Nyt riennä sinne uskossa!
              Tule siis! uskoppas!
Tie avoi tähän kaupunkiin
              Seuraatkos? seuraatkos?
On sulle – pakanallenkin –
              Seuraatkos? seuraatkos?
Nyt kuule ääntä Jumalan,
Ku kutsuu sua uskomaan
Ja pyrkii sieluus asumaan.
              Seuraa siis! seuraatkos?
Tai tie on hyvä, tasainen
              Seuraatkos? seuraatkos?
Oi usko tämä sieluinen
              Tule nyt! tuleppas!
Kuuleppas Jesus huutelee:
Nyt tule! älä epäile!
Ristiäs’ riemull’ kantele.
              Tule nyt! tuleppas?
Joskopa sanois syntinen:
              Tulenpa! tulenpa!
Mä vapaaks’ pyydän sieluisen’,
              Tulenpa! tulenpa!
Hyvästi! Nytpä kiiruhdan
Mä armahan Vapahtajan’,
Jonk’ haavois löydän elämän.
              Tulenpa! tulenpa!

G. O. Schö[nema]:n.


Lähde: Kansan Lehti 18.12.1869.