Kustaa Paturi (muistokirjoitus)

Kustaa Paturi. † Kirjoittanut Juhana Idänpään-Heikkilä

Kuoleman engeli, joka nykyään on nostanut murhamiekkansa kansan ylitse ikään kun israelittain Davitin aikana, vie säästämätä uhrinsa kaikista, katsomata muotoa, ikää, arvoa eli jälkeenjäänein kaipauksia! Niin nykyisen toukokuun 9nä päivänä nukkui rauhallisesti kuoleman uneen läänimme etevimpiä miehiä talonpojan säädyssä, talonisäntä Kustaa Paturi Turenkin kylästä Janakkalan pitäjästä, 55 vuoden 1 1/2 kuukauden ijässä! Paitsi sukulaisia, kaipaa vainaata koko paikkakunta, vaan erittäin Janakkalan seurakunta, jota nykyisestä sivistyksestänsä on vainajalle suuressa kiitollisuuden velassa! Työnsä ja toimensa, sekä taitomiehenä että etevämpänä maan ja talouden hoitajana, ovat yleisölle hyvin tutut; sillä ei hän kynttiläänsä vakan alla polttanut, että siitä on tarpeeton tehdä kertomusta.

Kahdessa asiassa näyttäs onnen arpa unhottaneen vainajan; ensin se, ettei hänellä koskaan ollut lapsia! – vaan kuolin-vuoteensa oli kuitenkin piiritetty sydämellisesti kaipaavilta, sen olin itse tilaisuudessa nähdä, että harvoin omat lapset hellimpiä kaipauden kyyneliä vuodattaa. Toinen on se, etten tätä kirjoittamani ole tilaisuudessa sanoa häntä entinen valt.p.mies! – kuitenkin kunnioittaa häntä kansa – enempi kuin monta heistä.

J[uhana]. [Idänpään-]H[eikkilä].

Lähde: Hämäläinen 14.5.1868.