Kurjet
Kurjet Kirjoittanut Ludvig Kosonen |
- Taas kohti pohjoista kurjet kulkee,
- jää jäiset järvet jo kauas taa.
- Niin siivin välkkyvin kiila lentää,
- ja kirku kirkasna kajahtaa.
- On villi vapaus Pohjan soilla,
- on kuulas huhtikuun loppuyö,
- mi pajuviitojen kautta katsoo...
- Siks siivet sivakat tuulta lyö.
- Vei kohti pohjoista tiemme kerran,
- soi ilmat sotaista soittoaan.
- Kuin siivet välkkyvät varus hohti
- kevätaurinkokullassaan.
- Ah, punakurkien lento katkes,
- sai meistä monelle viime yö...
- Vaan vielä veremme villi palaa,
- ja kaiho entinen mieltä syö.
1924
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.