Kuollut puutarha.

Kirjoittanut Eino Pakarinen


On puiston puitten oksiin jäätyneet
helmiksi hohtaviksi kyyneleet –
ne syysyö hiljaa itki iltayöstä,
ei valonvälke käynyt tähtivyöstä.
Vaan keskiyöstä syttyi tähtivyö –
ei nyyhkyttänyt enää syksy-yö,
kuin kuollut raukeni se hiljaiseksi,
sen nyyhkytys on laannut ainaiseksi.
Vain lohduttomat, kylmät kyyneleet
sen silmäripsiin ovat jäätyneet –
ne helmiks hohtaviksi muuttui yössä,
on niiden hehkun lähde tähtivyössä.
Oi, helmiä on täynnä puiston puut,
on kesän hehku unta, muistot muut,
syysöinen nyyhky lohduton on laannut –
on puisto kuolon unta yön jo maannut.


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.