Kuolinkellot

Kuolinkellot Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Pitkät minuutit ja tunnit

monta, monta pitkää päivää

tehtahassa aamust’ iltaan

luona koneen ryskyväisen

istuu kalvas, kaunis neito

rinta tuskan liekkilöissä,

sydän kivun kipinöissä. –

Kuule kuolinkellot soi.

Istuu, neito koneen luona,

mieli karkais kukkamaille,

taivahille aatteen lento

huokuttaisi, jospa saisi

hieman, hieman levähdystä,

mutta ei: ne ryskää, ulvoo,

kiljuu, karjuu, repii, raivoo

tehtaan koneet aamust’ iltaan,

sielun syvintä se leikkaa. –

Kuule, kuolinkellot soi.

Pitkät minuutit ja tunnit

nuoruudesta elon iltaan

kaunis neito koneen luona

elävältä pirstoutuu,

särkyy, murtuu mureniksi. –

Kuule kuinka elon halki

kuolinkellot hälle soi.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.