Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa

Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa.
(Saksasta.)
Kirjoittanut anonyymi


Ehto’on käsissä, puhkea sydämmein!
Aurinkos’ uponnut ammoin on.
Mieltän’ ei ilauta maan eläm’ enämpää,
Tottunutta korkeempaan eloon.
Syvät siellä haavain lääkitähän,
Lyödyt muinon murheen hetkinä
Verta vuotaiss’ armastein elon-keväänään
Sylist’ äidin siepatuina miekalta.
Haikea vaellus vaivoin, valituksin!
Hilja’ maan tuh’atse poikkea!
Ylös katson kärsimisistä ja tuskist’
Isän huonehesen toivolla.
Kantele-sävelin soudateltu
Muutan kaikista maan suruista
Maahan, jonka seutu, rauhoin piiritelty,
Ylistystä kaikuilee lunastajan!


Lähde: Sanan-Lennätin 1.3.1856.