Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa

Kuoleva kanteleen soittaja, jonka lapset hukka oli perinä sodassa. (Saksasta.) Kirjoittanut anonyymi

Ehto’on käsissä, puhkea sydämmein!

Aurinkos’ uponnut ammoin on.

Mieltän’ ei ilauta maan eläm’ enämpää,

Tottunutta korkeempaan eloon.

Syvät siellä haavain lääkitähän,

Lyödyt muinon murheen hetkinä

Verta vuotaiss’ armastein elon-keväänään

Sylist’ äidin siepatuina miekalta.

Haikea vaellus vaivoin, valituksin!

Hilja’ maan tuh’atse poikkea!

Ylös katson kärsimisistä ja tuskist’

Isän huonehesen toivolla.

Kantele-sävelin soudateltu

Muutan kaikista maan suruista

Maahan, jonka seutu, rauhoin piiritelty,

Ylistystä kaikuilee lunastajan!

Lähde: Sanan-Lennätin 1.3.1856.