Kuoleva Don Quijote

Kuoleva Don Quijote À la Daumier Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Don Quijote de la Mancha sairastaa,

hapsi hapan tuulessa niin tutajaa.

Ruutu rikki, pöykky lunta palkilla,

tuolilla vain pullo, leipäkannikka.

Homesilmä oudon kiillon saa,

kummitukset raivot häntä ahdistaa,

Dulcinea muori nauraa ovelta,

paksu, että maha nenän tasalla.

– Ähä, ritar ruippakinttu rakastaa!

Munko vuoksi de la Manchaa hassuttaa?

Seinään iski vellihousu otsansa,–

mieles tekee maarin, mut en suostu ma!

Vanha haaveniekka pystyyn kavahtaa,

huutaa: – Kaihdoin rumaa, lemmin ihanaa!

Kuunaan nää et unelmaa niin kultaista! –

Sairaan hylyn hiki virtaa norona.

Don Quijote de la Mancha uinahtaa,

hapsi hapan tuulessa niin tutajaa.

Haaveet kaikki! Pöykky lunta rinnalla.

Orvon oven takaa kolkkaa kuolema.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.