Kuolettaminen ja eläväksi-teko

Kuolettaminen ja eläväksi-teko.
(Runo.)
Kirjoittanut August Ahlqvist


”Kuolettaa tuon villi-härjän voin ma
Yhden vaan sanan suhahtamalla
Sille korvahan.” Näin lausu, kerskuin
Taikuir Jambres tuomarin edessä;
”Todistukseksi se tuomarille
Olkoon oikiasta uskostani
Tätä väärää viettelystä vastaan!"
Sanoi näin, ja sarvista talutti
Härjan, sinne tänne töytäilevän,
Tuomarin etehen. Hiljallehen
Sille sitten korvahan suhahti;
Ja mölähtäin maahan härkä kaatui.
Kristitty, jon taikuri tavoitti
Kiini kiehtoa, nyt lausui hiljaa:
”Kuolettaa voit kyllä myrkky-hengin,
Mutta voitkos kerran kuolijata
Eläväksi tehdä uudellensa?
Sillä siitä, jonka mull’ on usko,
Kirjoitettu on: ”Mä kuolettaa ja
Eläväksi jällen taidan tehdä”;
Vieläpä enemmänkin: hän voipi
Villin luonnon lempeäksi saada”.
Ja hän painoihen nyt polvillensa
Ja rukoili rinnasta pyhästä:
”Ihmeit’ en, Isäni, tahdo tehdä,
Eikä uskosi edistykseksi
Taikurin tekoja tarvitakaan;
Sitä vaan, Isä, jos sallit, sulta
Sisällistä merkkiä anoisin,
Missä ja mitenkä uskosi on
Tehollinen totta puoltamahan;
Sitä merkkiä anon rukoillen,
Anna armollisesti se mulle!”
Näin rukoillaan ylös hän nousi
Ilolla ja mielellä hyvällä,
Ja kovasti lausui kaikkein kuulla
Uskonsa nimen pyhimmän nyt sen
Kuollehen härän ylitse. Ja se
Liikahti. Ja liukkahasti lensi
Elämän kipuna uudellensa
Suonien, lihan ja luun läpitse.
Härkä, hallita kamala ennen,
Kesynä ylös kohosi maasta,
Nöyrin silmin ympärinsä katsoin.
Sitten se läheni lempeästi
Kristittyä ja keralla kulki,
Ikäskuin isäntänsä keralla.
Kukistaa ei, eikä kuolettoa
Pidä uskon oikian, pitääpi
Kuolluista herättää ja kesyksi
Luontoja rajuja lemmitellä.
Tämä on sen taivaallisen juuren
Ainoa totinen tunnusmerkki.


Lähde: Suometar 23.9.1853.