Kuolettaminen ja eläväksi-teko

Kuolettaminen ja eläväksi-teko. (Runo.) Kirjoittanut August Ahlqvist

”Kuolettaa tuon villi-härjän voin ma

Yhden vaan sanan suhahtamalla

Sille korvahan.” Näin lausu, kerskuin

Taikuir Jambres tuomarin edessä;

”Todistukseksi se tuomarille

Olkoon oikiasta uskostani

Tätä väärää viettelystä vastaan!"

Sanoi näin, ja sarvista talutti

Härjan, sinne tänne töytäilevän,

Tuomarin etehen. Hiljallehen

Sille sitten korvahan suhahti;

Ja mölähtäin maahan härkä kaatui.

Kristitty, jon taikuri tavoitti

Kiini kiehtoa, nyt lausui hiljaa:

”Kuolettaa voit kyllä myrkky-hengin,

Mutta voitkos kerran kuolijata

Eläväksi tehdä uudellensa?

Sillä siitä, jonka mull’ on usko,

Kirjoitettu on: ”Mä kuolettaa ja

Eläväksi jällen taidan tehdä”;

Vieläpä enemmänkin: hän voipi

Villin luonnon lempeäksi saada”.

Ja hän painoihen nyt polvillensa

Ja rukoili rinnasta pyhästä:

”Ihmeit’ en, Isäni, tahdo tehdä,

Eikä uskosi edistykseksi

Taikurin tekoja tarvitakaan;

Sitä vaan, Isä, jos sallit, sulta

Sisällistä merkkiä anoisin,

Missä ja mitenkä uskosi on

Tehollinen totta puoltamahan;

Sitä merkkiä anon rukoillen,

Anna armollisesti se mulle!”

Näin rukoillaan ylös hän nousi

Ilolla ja mielellä hyvällä,

Ja kovasti lausui kaikkein kuulla

Uskonsa nimen pyhimmän nyt sen

Kuollehen härän ylitse. Ja se

Liikahti. Ja liukkahasti lensi

Elämän kipuna uudellensa

Suonien, lihan ja luun läpitse.

Härkä, hallita kamala ennen,

Kesynä ylös kohosi maasta,

Nöyrin silmin ympärinsä katsoin.

Sitten se läheni lempeästi

Kristittyä ja keralla kulki,

Ikäskuin isäntänsä keralla.

Kukistaa ei, eikä kuolettoa

Pidä uskon oikian, pitääpi

Kuolluista herättää ja kesyksi

Luontoja rajuja lemmitellä.

Tämä on sen taivaallisen juuren

Ainoa totinen tunnusmerkki.

Lähde: Suometar 23.9.1853.