Kuokkamies

Kuokkamies. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Seisoo tuolla turpeellaan

kuokkamiesi, vakaa, vankka.

Komeroinen korpi sankka

yksin katsoo poikoaan.

Rypyss’ otsin, vaiti ain’

heiluttaa hän siellä kuokkaa.

Kivet raivaa, turpeet muokkaa

hiljaa eespäin hievahtain.

Katso kuinka pingottaa

hänen täytyy järitereitään. –

Raskain mielin säveleitään

korpikin tuo huokajaa.

Yhä seisoo turpeellaan

hiki-otsin, synkin aattein,

repaleisin ryysyvaattein

korven uljas urho vaan.

Kova leivänkannikka,

särpimeksi suolakalaa,

piimää painamahan palaa. –

Nähdä tääll’ ei herkkuja.

Huolta siihen lisäksi

kahdeksan kun pientä suuta

leipää aamuin, illoin huutaa.

– Kuulkaa, korpi huokaapi. –

Korpi huokaa raskaasti,

komeroiss’ on hohto tumma,

miehen rintaa tuska kumma

pusertaapi, vaivaapi.

Mutta kerran hervahtaa

jännervoimat sankarilta.

Saapuu elon päivän ilta,

tuoni tuskat lopettaa.

Viipuri, 1903.

Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.