Kuokkamies.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Seisoo tuolla turpeellaan
kuokkamiesi, vakaa, vankka.
Komeroinen korpi sankka
yksin katsoo poikoaan.
Rypyss’ otsin, vaiti ain’
heiluttaa hän siellä kuokkaa.
Kivet raivaa, turpeet muokkaa
hiljaa eespäin hievahtain.
Katso kuinka pingottaa
hänen täytyy järitereitään. –
Raskain mielin säveleitään
korpikin tuo huokajaa.
Yhä seisoo turpeellaan
hiki-otsin, synkin aattein,
repaleisin ryysyvaattein
korven uljas urho vaan.
Kova leivänkannikka,
särpimeksi suolakalaa,
piimää painamahan palaa. –
Nähdä tääll’ ei herkkuja.
Huolta siihen lisäksi
kahdeksan kun pientä suuta
leipää aamuin, illoin huutaa.
– Kuulkaa, korpi huokaapi. –
Korpi huokaa raskaasti,
komeroiss’ on hohto tumma,
miehen rintaa tuska kumma
pusertaapi, vaivaapi.
Mutta kerran hervahtaa
jännervoimat sankarilta.
Saapuu elon päivän ilta,
tuoni tuskat lopettaa.

Viipuri, 1903.


Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.