Kuohujen kuiskeet

Kirjoittanut Valfrid Hedman


Kallion kärjelle neitonen käy,
vuorijärven luo;
kesän kirkkaus häntä ei viettävän näy,
syyssynkkä on hymyily tuo.
Aallot alhaalla rantahan lyö,
kuohuin, vaahtoillen;
niitä seuraapi silmä, min kulmien yö
noin kaartavi verhoillen.
Näkin neitoset siellä ne soitellee,
kutsuin, kuiskaillen:
vesi vilponen on ja välkkyilee,
suo rauhan rinnallen!
Neitonen kuulee, jo kirkastuu
synkkä katseensa,
saa vienohon hymyhyn hellään suu:
alas heittäiksen huipulta!


Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.