Kuohujen kuiskeet
Kuohujen kuiskeet Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Kallion kärjelle neitonen käy,
- vuorijärven luo;
- kesän kirkkaus häntä ei viettävän näy,
- syyssynkkä on hymyily tuo.
- Aallot alhaalla rantahan lyö,
- kuohuin, vaahtoillen;
- niitä seuraapi silmä, min kulmien yö
- noin kaartavi verhoillen.
- Näkin neitoset siellä ne soitellee,
- kutsuin, kuiskaillen:
- vesi vilponen on ja välkkyilee,
- suo rauhan rinnallen!
- Neitonen kuulee, jo kirkastuu
- synkkä katseensa,
- saa vienohon hymyhyn hellään suu:
- alas heittäiksen huipulta!
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.