Kuninkaan-alut: Viides näytös
| Neljäs näytös | Viides näytös. Kuninkaan-alut Kirjoittanut Henrik Ibsen |
Kuninkaan-alut |
(Huone Nidaroosin kuninkaankartanossa. Sisäänkäytävä ovi on oikealla; likempänä samalla puolen akkuna. Vasemmalla pienempi ovi. Iltahämärä; Pool Flida, Boord Bratte ja useat Skule kuninkaan etevimmät miehet seisovat akkunassa katsoen ylöspäin.)
SEURUELAINEN. Kuinka punaiselta hohtaa!
TOINEN. Se ulettuu puolen taivahan yli, juuri kuin hehkuva kalpa.
BOORD BRATTE. Pyhä Olavi kuningas, mitä ennustaa tuommoinen hirmunmerkki?
VANHA KEVÄTKETTO. Se ennustaa totisesti suuren päällikön kuolemata.
POOL FLIDA. Hookonin kuolemata, hyvät Kevätketot, hän on ulkona lahdella laivastolla; me voimme odottaa häntä kaupunkiin tänä iltana; – tällä kertaa on meidän vuoromme voittaa!
BOORD BRATTE. Elä luota siihen; nyt ei löydy paljo miehuutta väestössä.
VANHA KEVÄTKETTO. Se on luonnollista kyllä; Hamasta Oslon paosta saakka on Skule kuningas sulkenut itsensä sisään, eikä tahdo nähdä eikä puhua miestensä kanssa.
ENSIMMÄINEN SEURUELAINEN. Niitä on kaupungissa, jotka eivät tiedä pitääkö häntä elävänä vai kuolleena.
POOL FLIDA. Kuninkaan on tultava ulos, olkoonpa kuinka sairas tahansa. Puhuttele häntä, Boord Bratte, – se koskee kaikkein pelastusta.
BOORD BRATTE. Ei se auta; olen jo ennen häntä puhutellut.
POOL FLIDA. Silloin täytyy minun itse yrittää, (menee ovelle vasemmalla kädellä ja kolkuttaa.) Herra kuningas, ottakaa johto omiin käsiinne; tällä tavoin ei käy kauvemmin.
SKULE KUNINGAS (sisältä). Minä olen sairas, Pool Flida!
POOL FLIDA. Voitteko muuta pyytää? Ettehän ole syönyt kahteen päivään; teidän täytyy vahvistaa ja ravita itseänne –
SKULE KUNINGAS. Minä olen sairas.
POOL FLIDA. Kaikkivaltiaan kautta, ei se auta. Hookon kuningas on laivastolla ulkona lahdella ja voi saapua Nidaroosiin joka hetki.
SKULE KUNINGAS. Lyökää hänet minun puolestani! Surmatkaa hänet ja kuninkaan-lapsi!
POOL FLIDA. Teidän täytyy itse olla muassa.
SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei, – Onnenne ja voittonne on varmenpi, kun minä en ole muassa.
PIETARI (tulee oikealta; hän on aseissa). Levottomuus vallitsee kaupunkilaisissa; he kokoontuvat suuriin joukkoihin kuninkaankartanon edustalle.
BOORD BRATTE. Joll’ei kuningas heille puhu, niin he pettävät hänet pahimmalla hetkellä.
PIETARI. Puhukoon hän sitte heille. (Ovella vasemmalla puolen.) Isä! Tröndit, uskollisimmat miehesi, teistä luopuvat joll’ette anna heille rohkeutta!
SKULE KUNINGAS. Mitä sanoi runoilija?
PIETARI. Runoilija?
SKULE KUNINGAS. Runoilija, joka kuoli minun asiani edestä Oslossa. Ei voi antaa, jota ei itsellä ole, sanoi hän.
PIETARI. Siis ette tekään voi antaa pois valtakuntaa; sillä se on minun teidän jälkeenne!
SKULE KUNINGAS. Nyt minä tulen!
POOL FLIDA. Jumalalle olkoon kiitos!
SKULE KUNINGAS (tulee esiin ovesta; hän on vaalea ja laihtunut, hänen hiuksensa ovat kovin harmaantuneet). Elkää katsoko minuun! Minä en kärsi, että minua katsotte nyt, kun olen sairas! (Menee Pietarin luokse.) Ottaa valtakuntaa sinulta, sanot sinä! Suuri taivahan Jumala, mitä olin tekemäisilläni.
PIETARI. Oi, suokaa minulle anteeksi; – tiedänhän että se, jota teette on oikein.
SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei tähän saakka; – mutta nyt tahdon olla väkevä ja raitis, – minä tahdon toimia.
KORKEITA HUUTOJA (ulkoa oikealta). Skule kuningas! Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS. Mitä se on?
BOORD BRATTE (akkunalla). Kaupunkilaiset kokoontuvat; koko kuninkaankartano on täynnä kansaa; – teidän täytyy heille puhua.
SKULE KUNINGAS. Olenko minä kuninkaan näköinen; voinko minä nyt puhua!
PIETARI. Sinun täytyy, ylhäinen isäni!
SKULE KUNINGAS. Hyvä, olkoon niin. (Menee akkunaan ja vetää uutimen syrjään, mutta heittää sen äkisti ja peräytyy peljästyksestä.) Tuolla välkkyy jälleen hehkuva kalpa päälläni!
PIETARI. Se ennustaa, että voiton kalpa on paljastettu sinun puolestasi.
SKULE KUNINGAS. Niin, jos vaan niin olisi, (menee akkunaan ja puhuu ulospäin). Tröndit, mitä tahdotte; – tässä seisoo kuninkaanne.
ERÄS KAUPUNKILAINEN (ulkona). Lähtekää ulos kaupungista! Birkebeinit murhaavat teidät täällä.
SKULE KUNINGAS. Meidän kaikkien täytyy pitää yhtä. Minä olen teille ollut laupias kuningas; olen vaatinut ainoastaan pienen sotaveron –
MIEHEN ÄÄNI (alhaalta kansan keskeltä). Miksikä sitten sanot kaikkea verta, joka vuoti Lookalla ja Oslossa?
ERÄS NAINEN. Anna minulle minun sulhaseni takaisin!
ERÄS POIKA. Anna minulle isäni ja veljeni!
TOINEN NAINEN. Anna minulle kolme poikaani, Skule kuningas!
ERÄS MIES. Hän ei ole kuningas; sillä hän ei julistettu kuninkaaksi pyhän Olavin arkulla!
MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, – hän ei ole julistettu kuninkaaksi Olavin arkulla! Hän ei ole kuningas.
SKULE KUNINGAS (peräytyy uutimen taakse). Ei julistettu –! Ei kuningas!
POOL FLIDA. Onnetonta oli, että ei pyhää arkkua kannettu ulos, kun teidät valittiin.
BOORD BRATTE. Jos kaupunkilaiset pettävät, niin emme voi puollustaa itseämme Nidaroosissa, kun Birkebeinit tulevat.
SKULE KUNINGAS. Ja ne pettävät, niin kauan kuin en ole kuninkaaksi julistettu pyhänarkulla.
PIETARI. No, kannattakaa arkku ulos ja antakaa nyt julistaa itsenne kuninkaaksi!
POOL FLIDA (ravistaa päätänsä). Kuinka se olisi mahdollista?
PIETARI. Onko mikään mahdotonta, joka koskee häntä! Puhaltakaa kansa keräjiin ja kantakaa arkku ulos!
USEAT MIEHISTÄ (vetäytyen takaisin). Kirkonryöstö!
PIETARI. Ei ole kirkonryöstö; tulkaa, tulkaa! Ristiveljet ovat Skule kuninkaalle hyvänsuovat; ne antavat suostumuksensa –
POOL FLIDA. Sitä he eivät tee; he eivät uskalla arkkipiispan tähden.
PIETARI. Te olette kuninkaan miehiä, ettekä tahdo auttaa, kun niin suurta asiata kysytään. Hyvä, tuolla alhaalla on toisia, jotka ovat taipuvampia. Isäni ja kuninkaani, ristiveljien pitää suostuman; minä pyydän, minä kerjään; puhalluttakaa kansa keräjiin; te olette kantava kuninkaan nimeä oikeudella! (rientää ulos oikealle.)
SKULE KUNINGAS (riemuisena). Näittekö hänet! Näittekö ihanan poikani! Kuinka hänen silmänsä loistivat! Niin, me kaikki taistelkaamme ja voittakaamme. Kuinka lukuisat ovat Birkebeinit?
POOL FLIDA. Ei lukuisammat kuin että me kestämme heidät, jos kaupunkilaiset pitävät puoltamme.
SKULE KUNINGAS. He ovat puollellamme. Meidän täytyy nyt kaikki olla yksimielisiä ja lopettaa tämä hirmutaistelu. Ettekö näe, että se on taivahan käsky, että me lopetamme sen? Taivas on vihastunut Norjaan niistä pahoista töistä, joita niin kauan on harjotettu. Tuolla taivahalla loistaa hehkuvia kalpoja joka yö; vaimot lankeavat ja synnyttävät kirkoissa; papit ja luostariveljet tulevat sielunsairaiksi, niin että juoksevat kaduilla ja huutavat, että viimeinen päivä on tullut. Niin, kaikkivaltiaan kautta, tämä on lopetettava yhdellä iskulla!
POOL FLIDA. Mitä käskette tekemään?
SKULE KUNINGAS. Repimään kaikkia siltoja.
POOL FLIDA. Menkää ja antakaa repiä kaikki sillat.
(Yksi seuruelaisista menee ulos oikealle).
SKULE KUNINGAS. Kaikki miehet kokoontukoot alas rannalle; ei yksikään Birkebeini ole pääsevä Nidaroosiin.
POOL FLIDA. Hyvin puhuttu, kuningas.
SKULE KUNINGAS. Kun pyhänarkku on kannettu ulos, puhalletaan kansa keräjiin. Sotaväestö ja kaupunkilaiset ovat kutsuttavat kokoon.
POOL FLIDA (yhdelle miehistä). Mene ulos ja käske torvenpuhaltajan puhaltaa kaduilla.
(Mies menee.)
SKULE KUNINGAS (puhua kansalle akkunasta). Yhtykää minuun, te, jotka surette ja valitatte siellä alhaalla. Rauha ja valo on jälleen tuleva maahan, niinkuin Hookonin ensimmäisinä suloisina päivinä, kun vilja antoi kaksi satoa joka suvi. Yhtykää minuun, luottakaa minuun ja uskokaa minuun; sitä tarvitsen sanomattomasti. Minä valvon ja taistelen teidän edestänne; minä vuodatan vereni ja kaadun teidän edestänne, jos vaaditaan; mutta elkää minua pettäkö, elkää epäilkö –! (Korkeita huutoja ikäänkuin kauhistuksesta kuuluu kansan seasta). Mitä se on?
ERÄS HURJA ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta!
BOORD BRATTE (katsoo ulos). Se on pappi, jota paha henki riivaa!
POOL FLIDA. Hän repii kaapunsa repaleiksi ja ruoskii itseänsä vitsoilla.
ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta; viimeinen päivä on tullut!
MONTA ÄÄNTÄ. Paetkaa, paetkaa! Voi Nidaroosia! Mikä syntinen teko!
SKULE KUNINGAS. Mitä on tapahtunut?
BOORD BRATTE. Kaikki pakenevat, kaikki peräytyvät, juuri kuin villipeto olisi tullut heidän keskellensä.
SKULE KUNINGAS. Niin, kaikki pakenevat – (ilohuudolla). Haa! yhtä kaikki; – me olemme pelastetut; katsokaa, katsokaa, – Olavi kuninkaan arkku seisoo keskellä kuninkaanpihaa!
POOL FLIDA. Olavi kuninkaan arkku!
BOORD BRATTE. Niin, taivaan nimessä, – se se on!
SKULE KUNINGAS. Ristiveljet ovat minulle uskolliset; niin oivaa tekoa eivät he ole ennen tehneet!
POOL FLIDA. Kuulkaa; puhalletaan keräjiin.
SKULE KUNINGAS. Nyt siis tulen laillisesti julistetuksi kuninkaaksi.
PIETARI (tulee oikealta). Ota kuninkaanviitta päällesi; nyt on pyhänarkku ulkona.
SKULE KUNINGAS. Niin olet sinä pelastanut valtakunnan minulle ja itselles; ja kymmenkertaisesti kiittäkäämme hurskaita ristiveljiä siitä, että myöntyivät.
PIETARI. Ristiveljiä, isä; – niitä ei teidän ole ollenkaan kiittäminen.
SKULE KUNINGAS. Eivätkö he sinua auttaneet?
PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi koskea pyhään esineesen.
SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut.
PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet.
SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia miehiä. Te seisoitte täällä peljäten ja peräydyitte, te, joiden pitäisi oleman minua lähinnä, – ja tuolla alhaalla joukossa on minulla semmoisia, jotka uskalsivat ottaa päällensä niin suuren rikoksen minun edestäni.
PIETARI. Ei teillä ole yhtäkään uskollista miestä, joka uskalsi ottaa rikoksen päällensä.
SKULE KUNINGAS. Kaikkivaltias Jumala, onko siis ihme tapahtunut – kuka kantoi pyhän arkun ulos?
PIETARI. Minä, isä!
SKULE KUNINGAS (huutaen). Sinäkö!
MIEHET (peräytyvät kauhistuen). Kirkonryöstäjä!
(Pool Flida, Boord Bratte ja pari muuta menevät.)
PIETARI. Teko oli tehtävä. Ei yhdenkään miehen uskollisuuteen voi luottaa, ennenkuin olette laillisesti kuninkaaksi julistettu. Minä pyysin, minä kerjäsin ristiveljiä; ei mikään auttanut. Silloin mursin kirkonoven; ei kukaan uskaltanut seurata minua. Minä hyppäsin ylös pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen voiman. Arkku lähti irti, ja minä vedin sen perässäni kirkonlattiaa alas, vaikka pannanuoli suhisi kuin myrsky korkealla holvien alla; minä vedin sen ulos kirkosta, kaikki pakenivat edestäni; kun olin tullut keskelle kuninkaankartanoa, katkesi sanka; tässä se on! (pitää sitä ilmassa.)
SKULE KUNINGAS (hiljaisesti, kauhistuksissaan). Kirkonryöstäjä!
PIETARI. Teidän edestänne, teidän suuren kuninkaanajatuksenne edestä! Mutta te sovitatte rikoksen, kaiken pahan te parannatte. Valo ja rauha on syntyvä teidän kauttanne; loistava päivä on koittava maalle; – mitä se tekee, jos myrskyinen yö kävi sen edellä?
SKULE KUNINGAS. Pyhänkaari väikkyi sinun pääsi ympärillä, kun äitisi tuli sinun kanssas; – ja nyt on ikäänkuin näkisin pannanuolen salamoivan.
PIETARI. Isä, isä, elkää ajatelko minua; elkää huoliko minun onnestani. Olenhan minä täyttänyt teidän tahtonne, – kuinka sitä voitaisiin lukea minulle rikokseksi!
SKULE KUNINGAS. Minä tahdoin saada sinut uskomaan minuun, ja uskosi on muuttunut synniksi.
PIETARI (hurjasti). Teidän edestänne, teidän edestänne! Sen tähden Jumala ei voi muuta kuin pyyhkiä sen pois!
SKULE KUNINGAS. Puhdas ja syytön, lupasin minä Ingeborgille, – ja hän pilkkaa taivasta!
POOL FLIDA (tulee). Meteli on valloillaan! Hirmutyö on kauhistuttanut miehesi; he pakenevat kirkkoihin.
SKULE KUNINGAS. Niiden pitää; niiden täytyy ulos!
BOORD BRATTE (tulee). Kaupunkilaiset kapinoitsevat teitä vastaan; he tappavat Kevätkettoja kaduilla ja huoneissa, missä vaan niitä löytävät!
SEURUELAINEN (tulee). Nyt purjehtivat Birkebeinit ylös jokeen!
SKULE KUNINGAS. Puhaltakaa mieheni kokoon. Elköön kukaan minua pettäkö nyt!
POOL FLIDA. Mahdotonta; peljästys on heidät halvannut.
SKULE KUNINGAS (epätoivossa). Mutta minä en voi nyt kaatua! Poikani ei saa kuolla kuolemanrikos sielullansa!
PIETARI. Elkää ajatelko minua; te olette ainoa, jota kysytään. Koittakaamme mennä Indherrediin; siellä ovat kaikki miehet uskollisia!
SKULE KUNINGAS. Niin, pakoon! Seuratkoon minua se, joka tahtoo henkensä pelastaa!
BOORD BRATTE. Mitä tietä?
SKULE KUNINGAS. Sillan ylitse!
POOL FLIDA. Kaikki sillat ovat revityt, herra.
SKULE KUNINGAS. Revityt –! Kaikki sillat revityt, sanot sinä!
POOL FLIDA. Jos te olisitte repinyt sillat Oslossa, niin olisitte voinut antaa niiden olla Nidaroosissa.
SKULE KUNINGAS. Joen yli, vaikka mitenkä; – tässä kysytään hengen ja autuuden pelastamista! Pakoon! Pakoon!
(Hän ja Pietari rientävät ulos vasemmalle.)
BOORD BRATTE. Niin, parempi se on, kuin kaatua kaupunkilaisten ja Birkebeinien aseihin.
POOL FLIDA. Jumalan nimessä, lähtekäämme siis pakoon. (Kaikki seuraavat Skulea.)
(Huone on hetken tyhjä; kaduilta kuuluu kaukaista ja sekaista melskettä, sitten ryntää joukko aseellisia kaupunkilaisia sisään ovesta oikealta).
ERÄS KAUPUNKILAINEN. Tänne sisään! Täällä hänen täytyy olla.
TOINEN. Surmatkaa hänet!
USEAT. Surmatkaa kirkonryöstäjä myös!
YKSITYINEN. Menetelkää varovasti; he purevat.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Ei ole hätää; Birkebeinit ovat jo kadulla.
ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee). Liian myöhään; – Skule kuningas on paennut.
USEAT. Mihinkä? mihinkä?
TULEVA. Sisään johonkin kirkkoon, arvatakseni; ne ovat täynnä Sudenkettoja.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Etsikäämme häntä; suuren kiitoksen ja palkinnon suo Hookon sille miehelle, joka Skulen surmaa.
TOINEN. Tuolla Birkebeinit tulevat.
KOLMAS. Hookon kuningas itse.
MONET JOUKOSSA (huutavat): Eläköön kuningas Hookon Hookoninpoika!
HOOKON (tulee sisään oikealta, Gregorius Juhonpoika, Dagfinn Bonde ja useat muut seurassa). Niin, nyt olette nöyriä, Tröndit, te olette kauvan kyllä minua vastustaneet.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN (polvillansa). Armoa, herra; Skule Boordin poika on meitä pakoittanut!
TOINEN (myös polvillaan). Hän meitä pakoitti, muuten emme olisi häntä seuranneet.
ENSIMMÄINEN. Hän otti omaisuutemme ja pakoitti meidät taistelemaan väärän asiansa edestä.
TOINEN. Voi, ylhäinen herra, hän on ollut vitsauksena sekä ystävillensä että vihollisillensa.
MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, – Skule Boordin poika on ollut vitsauksena koko maalle.
DAGFINN BONDE. Se lienee tosi sana, se.
HOOKON. Hyvä; teitä kaupunkilaisia aion sitten puhutella; aikomukseni on ankarasti rankaista mitä rikottu on; mutta ensin on toista ajatteleminen. Tietääkö kukaan missä Skule Boordin poika on?
USEAT. Jonkin kirkon sisällä, herra!
HOOKON. Tiedättekö sen varmaan?
KAUPUNKILAISET. Tiedämme, kaikki Sudenketot ovat siellä.
HOOKON (hiijaa Dagfinn Bondelle). Hän on löydettävä; pane vartijat joka kirkon eteen kaupungissa.
DAGFINN BONDE. Ja kun hän löydetään, onko hän viipymättä surmattava.
HOOKON (alhaisella äänellä). Surmattava? Dagfinn, Dagfinn, kuinka raskaalta se minusta tuntuu.
DAGFINN BONDE. Herra, te vannoitte sen kalliisti Oslossa.
HOOKON. Ja joka mies valtakunnassa on vaativa hänen kuolemansa. (Kääntyy Gregorius Juhonpoikaan toisten kuulematta.) Mene; sinä olit kerran hänen ystävänsä; etsi hänet, ja saa hänet pakenemaan maasta.
GREGORIUS JUHONPOIKA (iloisena). Tahdotteko sen, herra?
HOOKON. Hurskaan, suloisen vaimoni tähden.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Mutta joll’ei hän pakene; jos hän ei tahdo, taikka ei voi?
HOOKON. Jumalan nimeen, silloin en voi häntä enää säästää; silloin pysyköön kuninkaan-sanani järkähtämätöinnä. Mene!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, että onnistuisi. (Menee oikealle.)
HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta Elgesäterin luostariin.
DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi.
HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu. Sudenketot ovat sulkeneet itsensä kirkkoihin, ja hän on niin paljon pyytänyt; hänen äitinsä on Elgesäterillä.
DAGFINN BONDE. Niin, niin, minä tiedän sen.
HOOKON. Vie kuningattarelle hellimmät terveiseni; ja tervehdi myös Ragnhild rouvaa. Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. – Teidän kaupunkilaisten tulee huomenna seisoa oikeuteni edessä ja saada rangaistus kunkin töittensä mukaan (menee miehinensä).
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Voi meitä huomenna!
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Meillä on suuri tili edessä.
ENSIMMÄINEN. Me, jotka olemme Hookonia niin kauan vastustaneet, – jotka huusimme Skulen puolesta, kun hän otti kuninkaan nimen.
TOINEN. Ja annoimme Skulelle sekä laivoja että sotaveron, – ja ostimme kaikki omaisuuden, jonka hän ryösti Hookonin käskynhaltijoilta.
ENSIMMÄINEN. Niin, voi meitä huomenna!
ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee kiireesti vasemmalta). Missä on Hookon? Missä on kuningas?
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mitä tahdot hänestä?
TULEVA. Saattaa hänelle suuren ja tärkeän sanoman.
USEAT. Minkä sanoman?
TULEVA. Sitä en sano muille kuin kuninkaalle itselle.
USEAT. Sano, sano!
TULEVA. Skule Boordin poika pakenee ylös Elgesäteriä kohti.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mahdotonta! hän on jossakin kirkossa.
TULEVA. Ei, ei; hän ja poikansa pääsivät veneellä joen yli.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Haa, sitten me voimme pelastaa itsemme Hookonin vihan alta.
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Niin, ilmoittakaamme hänelle kohta, missä Skule on.
ENSIMMÄINEN. Ei, vielä paremmin; me emme sano mitään, vaan lähdemme itse ylös Elgesäterille ja surmaamme Skulen.
TOINEN. Niin, niin, – tehkäämme niin!
KOLMAS. Mutta eikö moni Kevätketto seurannut häntä joen yli.
TULEVA. Ei, ainoastaan vähän miehiä oli veneessä.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Me varustamme itsemme aseilla miten paraiten voimme. Oi, nyt kaupunkilaiset ovat pelastetut! Elkää sanoko kelienkään, mitä aiomme; me olemme kylläksi väkevät, – ja nyt ylös Elgesäterille.
KAIKKI (alhaisella äänellä). Niin ylös Elgesäterillé! (Menevät kiireesti, mutta varovasti ulos vasemmalle.)
Kuusimetsä Nidaroosin yläpuolisilla mäillä.
(Kuutamo; mutta yö on sumuinen, niin että taka-ala vaan näkyy epäselvästi ja aina välistä ei ollenkaan. Kantoja ja isoja kiviä kaikkialla. Skule kuningas, Pietari, Pool Flida, Boord Bratte ja useita muita Kevätkettoja tulee metsästä vasemmalta.)
PIETARI. Tulkaa tänne ja levähtäkää isä!
SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minun levähtää, levähtää.
(Vaipuu alas kiven viereen).
PIETARI. Kuinka teidän on?
SKULE KUNINGAS. Minulla on nälkä! Olen sairas, sairas! Minä näen vainajien haamuja!
PIETARI (hypähtää ylös). Auttakaa – tuokaa leipää kuninkaalle.
BOORD BRATTE. Tässä on jokainen kuningas; sillä tässä kysytään henkeä. Nouse ylös, Skule Boordin poika, jos olet kuningas, niin elä makaa siinä, maata hallitsemassa.
PIETARI. Jos pilkkaat isääni, lyön sinut kuoliaaksi!
BOORD BRATTE. Minä jos kukaan olen kuoleman oma; Hookon kuningas ei suo minulle armoa; sillä minä olin hänen käskynhaltijansa ja petin hänet Skulen vuoksi. Keksi jotakin, joka meidät auttaisi! Ei ole niin toivotonta tekoa, johon en nyt uskaltaisi ryhtyä.
ERÄS KEVÄTKETTO. Kun vaan pääsisimme Holmin luostarille.
POOL FLIDA. Parempi olisi tulla Elgesäterille.
BOORD BRATTE (huudahtaa äkisti). Paras on mennä Hookonin laivalle ja ryöstää kuninkaan-lapsi.
POOL FLIDA. Oletko raivoissasi!
BOORD BRATTE. En, en ole, se on ainoa pelastuksemme ja helposti tehty. Birkebeinit etsivät joka huoneen läpi ja vartioivat kirkkojen edessä; he eivät usko yhdenkään meistä päässeen, kun kaikki sillat ovat revityt. Mahdotonta on, että laivastolla on paljon väkeä; kun kerran kuninkaanalku on käsissämme on joko Hookon meille antava rauhan taikka kuolee hänen perillisensä meidän kanssamme. Kuka tahtoo olla muassa pelastamassa henkeänsä?
POOL FLIDA. Minä en, kun se sillä tavoin on pelastettava.
USEAT. En minäkään! En minäkään!
PIETARI. Haa, jos se olisi isäni pelastukseksi –!
BOORD BRATTE. Tahdotko olla muassa, niin tule. Nyt menen alas Hladehammerille; siellä se joukko on, jonka me kohtasimme mäen alla; he ovat hurjimmat uskalikot kaikista Sudenketoista; he ovat uineet joen yli, sillä he tiesivät, ett’eivät olisi saaneet armoa kirkoissa. Ne pojat uskaltavat kyllä käydä kestissä kuninkaan-laivalla! Kuka teistä mielii olla muassa?
MONIAAT. Minä, minä!
PIETARI. Kenties minäkin; mutta ensin täytyy minun tietää isäni olevan turvallisen katon alla.
BOORD BRATTE. Ennen päivän koittoa laskemme ylös jokeen. Tulkaa, tästä käy oikotie Hladelle.
(Hän ja muutamat toiset menevät oikealle.)
PIETARI (Pool Flidalle). Elkää puhuko sanaakaan tästä isälleni; hänen sielunsa on sairas tänä yönä, meidän tulee toimia hänen edestänsä. Pelastus on Boord Bratten yrityksessä; ennen päivän koittoa on kuninkaan-lapsi käsissämme.
POOL FLIDA. Surmattavaksi, minä arvaan. Ettekö näe, että se on synti –
PIETARI. Ei se voi olla synti; sillä isä sen tuomion lausui Oslossa. Kaikessa tapauksessa on se tieltä saatava; se on isälleni esteeksi; se on sama kuka tai kuinka monta sen edestä kaatuu.
POOL FLIDA. Onnetoin oli teille se päivä, jona saitte tietää olevanne Skule kuninkaan poika. (Kuunnellen). Hys; – heittäykää pitkäksenne maahan; ihmisiä tulee.
(Kaikki heittäytyvät maahan kivien ja kantojen taa; joukko ratsastavia ja jalkamiehiä näkyy epäselvästi sumun lävitse puiden välistä; he tulevat vasemmalta ja menevät ulos oikealle).
PIETARI. Se on kuningatar...
POOL FLIDA. Niin, niin; hän puhuu Dagfinn Bonden kanssa.
PIETARI. He aikovat Elgesäterille. Kuninkaan-lapsi on muassa!
POOL FLIDA. Ja kuningattaren naiset.
PIETARI. Mutta ainoastaan neljä miestä! Ylös, ylös, Skule kuningas, – nyt on valtakuntanne pelastettu!
SKULE KUNINGAS. Minun valtakuntani? Se on pimeä se, – niinkuin enkelin, joka kapinoitsi Jumalaa vastaan.
(Jonkko ristiveljiä tulee oikealta).
ERÄS RISTIVELI. Kuka täällä puhuu? Onko se Skule kuninkaan miehiä?
POOL FLIDA. Skule kuningas itse.
RISTIVELI (Skulelle). Jumala olkoon kiitetty, että teidät löysimme, armas herra! Muutamat kaupunkilaiset tiesivät sanoa teidän lähteneenne ylöspäin, ja me olemme yhtä turvattomat Nidaroosissa, kuin te itse –
PIETARI. Te olisitte ansainneet kuoleman, kun ette antaneet Olavin arkkua ulos.
RISTIVELI. Arkkipiispa kielsi sen; mutta me tahdomme kuitenkin mielellämme palvella Skule kuningasta; olemmehan aina olleet hänen puolellansa. Tässä on meillä muassamme ristikaapuja teille ja miehillenne; pukekaa ne päällenne, niin pääsette helposti johonkin luostariin, ja voitte koettaa saada armoa Hookonilta.
SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minulle ristikaapu päälleni; minun ja minun poikani täytyy seisoa pyhällä alalla. Minä tahdon Elgesäterille.
PIETARI (hiljaa Pool Flidalle). Katsokaa, että isäni pääsee turvallisesti kulkemaan –
POOL FLIDA. Ettekö muista, että on Birkebeiniä Elgesäterillä?
PIETARI. Ainoastaan neljä miestä; ne te helposti voitatte, ja luostarin muurin sisäpuolella he eivät uskalla hätyyttää teitä. Minä etsin Boord Brattea.
POOL FLIDA. Olkaa varoillanne.
PIETARI. Ei kuninkaan laivalla, vaan Elgesäterillä tulee henkipattojen pelastaa valtakunta isälleni!
(Menee reippaasti oikealle.)
ERÄS KEVÄTKETTO (kuiskaten toiselle). Menetko sinä Elgesäterille Skulen kanssa?
TOINEN. Hys; en; siellähän on Birkebeiniä.
ENSIMMÄINEN. En minäkään; mutta elä hiisku mitään toisille.
PIETARI. Ja nyt matkalle, kaksittain, – yksi sotilas ja yksi ristiveli –
TOINEN RISTIVELI (istuu kannolle toisten taakse). Minä otan Skule kuninkaan.
SKULE KUNINGAS. Tiedätkö tien?
RISTIVELI. Lavean tien.
ENSIMMÄINEN RISTIVELI. Kiiruhtakaa; hajoitkaamme eri poluille ja yhtykäämme luostarin portin edessä.
(Menevät ulos puiden välistä oikealle; sumu hälvenee ja pyrstötähti näkyy punaisena ja hehkuvana utuisessa ilmassa).
SKULE KUNINGAS. Pietari, poikani –! (Peräytyen.) Haa, tuolla on se hehkuva kalpa taivahalla!
RISTIVELI (istueu hänen takanansa kannolla). Ja tässä olen minä!
SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?
RISTIVELI. Vanha tuttu.
SKULE KUNINGAS. Kalpeampaa miestä en ole koskaan nähnyt.
RISTIVELI. Mutta et tunne minua.
SKULE KUNINGAS. Sinä se olet, joka tahdot seurata minua Elgesäterille.
RISTIVELI. Minä se olen, joka seuraan sinua kuninkaan-istuimelle.
SKULE KUNINGAS. Voitko sen?
RISTIVELI. Voin, jos itse tahdot.
SKULE KUNINGAS. Ja millä keinoin.
RISTIVELI. Samoilla keinoin, joita ennen olen käyttänyt; – minä tahdon saattaa sinut korkealle vuorelle ja näyttää sinulle koko maailman kunnian.
SKULE KUNINGAS. Koko maailman kunnian olen ennen nähnyt kiusaavissa unelmissa.
RISTIVELI. Minä se olin, joka sinulle unelmat annoin.
SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?
RISTIVELI. Lähettiläs maailman vanhimmalta kuninkaan-alulta.
SKULE KUNINGAS. Maailman vanhimmalta kuninkaanalulta?
RISTIVELI. Ensimmäiseltä jaarlilta, joka nosti kapinan suurinta valtaa vastaan, ja itse perusti vallan, joka on pysyvä ohi tuomiopäivän!
SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Nikolaus piispa!
RISTIVELI (nousee).
- Tunnetko mun nyt?
- Tutut me oltihin; –
- Sinun vuokses oon jällehen täällä.
- Yksissä mielin purtta me ohjattiin,
- Niin hyvällä kuin pahalla säällä.
- Mä pelvolla erosin; oli myrskyinen yö;
- Mun sieluani raateli haukka; kov’ oli työ:
- Kerjäämällä kellot soimaan sain,
- Ja messut munkeilta rahalla hain, –
- Kerrasta maksoin, he luit kaks kertaa,
- Vaan porttia ei auaistu sormeni vertaa.
SKULE KUNINGAS. Ja nyt tulet sä sieltä alhaalta päin –?
RISTIVELI.
- Niin, mä tulen ala-vallasta juuri,
- Jot’ aina niin ilkeesti herjataan,
- Siell’ ei ole hullusti ensinkään;
- Ja peljätty kuumuus ei ole suuri.
SKULE KUNINGAS. Ja sitte, kuuleman, olet oppinut runotaitoa, vanha Baglien päällikkö!
RISTIVELI.
- Runotaitoa? niin, ja latinaakin
- Kuin tohtori paras mä hiastani puistan –
- Siin’ olin mä huono, sen hyvinkin muistan.
- Siellä päästäkses arvo-paikkoihin,
- Niin, sisäänkin jo sun tullakses.
- On täytymys latinaa haastaakses!
- Ja oppi se onkin kuin leikin työ,
- Kun yhä vaan arkkiviisaiden seurass’ syö –
- Puol’ sataa paavia, puol’ tuhat kardinaalia täältä,
- Runoniekkaa seitsemän tuhatta arvion päältä.
SKULE KUNINGAS. Sano terveisiä herrallesi, ja kiitä häntä kelpo ystävyydestä. Voit sanoa, että hän on ainoa kuningas, joka lähettää apua Skule ensimmäiselle Norjassa.
RISTIVELI.
- Mun tääll’ oloin syynä on tämmöinen juttu.
- Häll’ alaalla monta on palvelijaa,
- Ja he kukin soppeaan hoitaa saa;
- Minä sain Norjan, kun tääll olen tuttu.
- Hookon Hookoninpoika ei mies ole meille,
- Ei meistä hän huoli, käy toisille teille;
- Kas, hän on sortuva, sinä saat maan,
- Saat kruunua kantaa sä yksinäs vaan.
SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla se on, niin hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen.
RISTIVELI.
- Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää;
- Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää.
- Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; –
- Jos toimitat että se kuolohon hukkuu,
- Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut,
- Ja kuninkaana sä voittoisan’ astut!
SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut?
RISTIVELI.
- Koko Norja jo rauhan joutuvan sois;
- Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois,
- Joka sais perinnöks isältänsä vallan;
- Näes, kansa jo nääntyy vuoks’ sodanhallan.
- Nous, kuningas Skule, tän’ yönä tee työ;
- Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö!
- Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan,
- Näes, kuinka sumu se kohoaa, –
- Tuoll’ liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, –
- Ja kuule, kuink’ kumajaa luto maa!
- Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan,
- Tuhansin miehiä matkoilles,
- Tuhansin laivoja lahdilles!
SKULE KUNINGAS. No sano siis tuo sana!
RISTIVELI.
- Saattaaksein sinut hallitsemaan,
- Tahdon, sä seuraat haluas vaan;
- Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat,
- Jos poikasi jälkees hallita annat!
SKULE KUNINGAS (kohottaa kätensä, niinkuin valaan). Poikani on saava – (pysähtyy äkkiä ja huudahtaa kauhistuneena). Kirkonryöstäjä! Kaikki valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; – sinä tahdot hänen sielunsa kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! (ojentaa kätensä taivasta kohti.) Ja armahda minua, sinä, jota minä nyt huudan avukseni suurimmassa hädässäni!
(Heittäypi maahan.)
RISTIVELI.
- Kirous! Kaikki meni Ilmolan teitä;
- Niin varmaan kun luulin, mä hänet saan;
- Mut valo on muuttanut noppoaan,
- Jota minä en nähnyt, – ja pelisi heitä!
- No olkoon; toimen on kiiruuton;
- Perpetuum mobile liikkeill’ on;
- Olen valtuutettuna suvusta sukuun,
- Valta mull’ on valonkieltäjäin lukuun;
- Heitä mä Norjassa hallitsen, ohjaan,
- Vaikk’ itse he ei näe valtani pohjaan!
(likempänä.)
- Norjan miehet kun toimihin käy
- Vaan haparoin, kun päämaali ei näy, –
- Kun sydän heillä ja miel’ala vaipuu,
- Niin kuni viitakko tuulessa taipuu, –
- Kun heill’ yhdestä vaan sopu on,
- Siit’ että suur’ yhä sortukohon, –
- Kun kehnous kerskuvi rievuistaan,
- Kunnian saa pako, tappio heillä, –
- Silloin Nikolaus piispa on teillään,
- Baglien-piispa on toimessaan!
(Katsoo sumuun puiden väliin.)
SKULE KUNINGAS (nousee, hetkisen kuluttua, puoleksi pystyyn ja katsoo ympärilleen). Missä hän on, se musta? (hypähtää ylös.) Opas, opas, missä olet? Poissa! – Yhtäkaikki; nyt tiedän tien itse, sekä Elgesäteriin että kauemmaksi.
(Menee ulos oikealle.)
Luostarinpiha Elgesäterillä.
(Vasemmalla kappeli, johon ovi pihalta; akkunat ovat valaistut. Pitkin pihan vastaista puolta on muutamia alhaisempia rakennuksia, perämöllä luostarinmuuri ja siinä vahva portti, joka on suljettu. Kirkas kuutamo. Kolme Birkebeinien päällikköä seisoo portin edessä; Margareta, Ragnhild rouva ja Dagfinn Bonde astuvat ulos kappelista.)
RAGNHILD ROUVA (puoleksi itsekseen). Skule kuninkaan täytyi paeta kirkkoon, sanot sinä! Hän, hän, pakenevana, rauhaa kerjäävänä alttarin juurella, – kerjäävänä kentiesi henkeänsä – ei, ei, sitä hän ei ole tehnyt; mutta Jumala on teitä rankaiseva, kun te päästitte asiat niin pitkälle.
MARGARETA. Hyvä, rakas äitini, hillitkää itsenne; ette tiedä mitä sanotte; murhe teissä puhuu.
RAGNHILD ROUVA. Kuulkaa Birkebeinit! Se oli Hookon Hookoninpojan, jonka piti makaaman alttarin juurella ja kerjäämän henkeänsä ja rauhaa Skule kuninkaalta!
ERÄS BIRKEBEINI. Sopimatonta on uskollisten miesten tuommoisia sanoja kuulla.
MARGARETA. Hattu päästä vaimon murheen edessä!
RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas tuomittu! Olkaa varoillanne, olkaa varoillanne kaikki, kun hän jälleen saa vallan!
DAGFINN BONDE. Sitä hän ei enää saa, Ragnhild rouva.
MARGARETA. Vaiti, vaiti!
RAGNHILD ROUVA. Uskotko sinä, että Hookon Hookoninpoika uskaltaa täyttää tuomion, jos hän saa kuninkaan kiinni?
DAGFINN BONDE. Hookon kuningas tietää paraiten, voiko kuninkaan-valaa rikkoa.
RAGNHILD ROUVA (Margaretalle). Ja semmoista verimiestä olet sinä uskolla ja rakkaudella seurannut! Oletko sinä isäsi lapsi! Rangaistus iskeköön –! Mene luotani, mene pois luotani!
MARGARETA. Siunattu olkoon teidän suunne, vaikka nyt minua kirootte.
RAGNHILD ROUVA. Minun täytyy alas Nidaroosiin, kirkkoon löytääkseni Skule kuninkaan. Hän lähetti minut luotansa, kun hän oli onnellinen; eipä hän minua silloin tarvinnutkaan; – nyt hän ei vihastu, jos tulen. Avatkaa minulle portti, päästäkää minut Nidaroosiin!
MARGARETA. Äiti, Jumalan armon kautta –!
(Kolkutetaan kovasti luostarin portilla).
DAGFINN BONDE. Kuka kolkuttaa?
SKULE KUNINGAS (ulkona). Eräs kuningas.
DAGFINN BONDE. Skule Boordin poika!
RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas!
MARGARETA, Isä!
SKULE KUNINGAS. Avatkaa, avatkaa!
DAGFINN BONDE. Täällä ei avata henkipatoille.
SKULE KUNINGAS. Se on kuningas, joka kolkuttaa sanon minä; kuningas, jolla ei ole kattoa pään päällä; kuningas, joka tarvitsee pyhää alaa, varjellaksensa henkeänsä.
MARGARETA. Dagfinn, Dagfinn, se on isäni!
DAGFINN BONDE (menee portille ja aukaisee pienen luukun). Tuletteko te monen miehen kanssa luostariin?
SKULE KUNINGAS. Kaikkien, jotka pysyivät minulle uskollisina hädässä.
DAGFINN BONDE. Ja kuinka monta niitä on?
SKULE KUNINGAS. Vähemmän kuin yksi.
MARGARETA. Hän on yksin, Dagfinn!
RAGNHILD ROUVA. Taivaan viha sinuun iskeköön, jos kiellät häneltä pyhän alan!
DAGFINN BONDE. Jumalan nimeen sitte!
(Avaa portin; Birkebeinit paljastavat kunnioituksella päänsä; Skule kuningas tulee sisään luostarin pihalle)
MARGARETA (hänen kaulassansa). Isä! Siunattu, onnetoin isäni!
RAGNHILD ROUVA (asettaa itsensä hurjasti hänen ja Birkebeinien väliin). Te teeskentelette nöyryyttä hänen edessänsä ja tahdotte hänet pettää niinkuin Juutas. Elkää uskaltako häntä lähestyä! Te ette saa häneen koskea, niin kauvan kuin minä olen hengissä.
DAGFINN BONDE. Täällä hän on turvassa, sillä hän on pyhällä alalla.
MARGARETA. Eikä yhdelläkään miehistänne ollut rohkeutta seurata teitä tänä yönä!
SKULE KUNINGAS. Sekä ristiveljiä että sotilaita oli seurassani tiellä; mutta he hiipivät syrjään toinen toisensa perästä, sen vuoksi että tiesivät Birkebeiniä olevan Elgesäterillä. Pool Flida minut viimeiseksi jätti, hän seurasi minua luostarin portille; siinä hän antoi minulle viimeisen kerran kättä ja kiitti siitä ajasta, jolloin Norjassa oli Sudenkettoja.
DAGFINN BONDE (Birkebeineille). Menkää sisään, päälliköt, ja seisokaa vahtina kuninkaan lapsen ympärillä; minun täytyy mennä Nidaroosiin ilmoittamaan kuninkaalle, että Skule Boordin poika on Elgesäterillä; hän itse toimikoon niin ankarassa asiassa.
MARGARETA. Oi, Dagfinn, Dagfinn, voitko sitä tahtoa!
DAGFINN BONDE. Huonosti muutoin palvelisin kuningasta ja maata. (Miehille). Sulkekaa portti jälkeeni, vartioitkaa lasta, ja elkää avatko kellenkään, ennenkuin kuningas tulee. (Hiljaa Skulelle). Hyvästi Skule Boordin poika, – Jumala suokoon teille autuaan lopun.
(Menee ulos portista; Birkebeinit sulkevat sen hänen perästään ja menevät sisään kappeliin).
RAGNHILD ROUVA. Niin, Hookon tulkoon; minä en luovu sinusta; minä pidän sinut lujasti ja hellästi sylissäni, niinkuin en koskaan ennen.
MARGARETA. Oi, kuinka olette kalpea ja vanhentunut; teitä viluttaa.
SKULE KUNINGAS. Ei minua viluta, – mutta olen väsynyt, väsynyt.
MARGARETA. No, tule sisään, ja levähdä –
SKULE KUNINGAS. Niin, niin; lieneepä pian levon aika käsissä.
SIGRID (kappelista). Vihdoin sinä tulet, veli!
SKULE KUNINGAS. Sigrid! oletko sinä täällä?
SIGRID. Lupasinhan, että me silloin kohtaisimme toisemme, kun tarvitset minua suurimmassa hädässä.
SKULE KUNINGAS. Missä on lapsesi, Margareta?
MARGARETA. Se nukkuu sakaristossa.
SKULE KUNINGAS. Siis on suku koossa Elgesäterillä tänä yönä.
SIGRID. Niin, koossa pitkien riehuvien aikojen päästä.
SKULE KUNINGAS. Hookon Hookoninpoika vaan puuttuu.
MARGARETA ja RAGNHILD ROUVA (likistyvät häneen tuskallisella liikutuksella). Isä! – Isäntäni!
SKULE KUNINGAS (katsoo heihin liikutettuna). Oletteko te minua rakastaneet niin hellästi, te molemmat? Minä etsin onnea ulkoa vieraista, enkä koskaan huomannut, että minulla oli koto, jossa olisin voinut löytää sen. Minä ajoin rakkautta takaa synnin ja rikoksen tiellä, enkä koskaan tietänyt, että minulla sitä oli Jumalan ja ihmisten lain kautta. – Ja sinä, Ragnhild, vaimoni, sinä, jota vastaan niin paljon olen rikkonut, sinä likistyt minuun armaana ja hellänä, kun hätä on korkeimmilleen noussut, sinä voit peljätä ja vavista sen miehen hengen edestä, joka ei koskaan ole heittänyt auringon sädettä sinun polullesi.
RAGNHILD ROUVA. Sinäkö rikkonut! Oi, Skule, elä puhu niin; luuletko sinä, että minä hetkeäkään olen uskaltanut sinua tuomita! Minä olen aina ollut liian alhainen sinulle, ylhäinen isäntäni; ei yksikään sinun tekosi voi syyllinen olla.
SKULE KUNINGAS. Oletko niin lujasti uskonut minuun, Ragnhild?
RAGNHILD ROUVA. Ensi päivistä, kun sinut näin.
SKULE KUNINGAS (elävästi). Kun Hookon tulee, tahdon rukoilla armoa! Armaat, hellät vaimot, – oi, onpa kuitenkin ihanata elää!
SIGRID (pelvon osoituksena). Skule, veljeni! Voi sinua, jos eksyisit tiellä tänä yönä!
(Melua ulkoa; kohta jälkeen kolkutetaan portilla).
MARGARETA. Kuulkaa, kuulkaa! Kuka se on, joka ryntää esiin!
RAGNHILD ROUVA. Kuka kolkuttaa?
ÄÄNIÄ (ulkopuolelta). Nidaroosin kaupunkilaiset! Avatkaa! Me tiedämme, että Skule Boordin poika on sisällä!
SKULE KUNINGAS. Niin, hän on sisällä; – mitä tahdotte hänestä?
RIEHUVIA ÄÄNIÄ (ulkopuolelta). Tule ulos, tule ulos! Sinun pitää kuolla, ilkeä mies!
MARGARETA. Ja sitäkö te kaupunkilaiset uskallatte vaatia?
YKSITYINEN. Hookon kuningas on hänet tuominnut Oslossa.
TOINEN. Joka miehen velvollisuus on hänet surmata.
MARGARETA. Minä olen kuningatar; minä käsken teitä lähtemään täältä pois!
ERÄS ÄÄNI. Se on Skule Boordin pojan tytär eikä kuningatar, joka niin puhuu.
TOINEN. Teillä ei ole valtaa hengen ja kuoleman ylitse; kuningas on hänet tuominnut.
RAGNHILD ROUVA. Sisään kirkkoon, Skule! Jumalan laupeuden kautta, elä anna verimiesten sinua lähestyä!
SKULE KUNINGAS. Niin, sisään kirkkoon; en tahdo kaatua noiden miesten iskujen alle. Vaimoni, tyttäreni; minun on kuin olisin löytänyt rauhaa ja valoa; oi, elköön sitä otettako minulta niin pian!
(Tahtoo rientää kappeliin).
PIETARI (ulkopuolelta oikealla). Isä –, minun kuninkaani! Nyt on teillä pian voitto!
SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Hän! Hän! (vaipuu alas kirkon-portaille).
RAGNHILD ROUVA. Kuka se on?
ERÄS KAUPUNKILAINEN (ulkopuolelta). Katsokaa, katsokaa; kirkon-ryöstäjä kiipee luostarinkaton ylitse!
TOISET. Heittäkää häntä kivellä! Heittäkää häntä kivellä!
PIETARI (tulee näkyviin eräällä katolla oikealla ja hyppää alas pihalle). Terve, isä!
SKULE KUNINGAS (katsoo häneen kauhistuneena). Sinun – sinun olin unohtanut –! Mistä tulet?
PIETARI (hurjasti). Missä on kuninkaan-lapsi?
MARGARETA. Kuninkaan-lapsi!
SKULE KUNINGAS (hypähtää ylös), Mistä tulet, kysyn minä?
PIETARI. Tulen Hladehammerista; olen ilmaissut Boord Brattelle ja Sudenketoille, että kuninkaan-lapsi on Elgesäterillä tänä yönä.
MARGARETA. Jumala!
SKULE KUNINGAS. Niinkö olet tehnyt! Ja nyt?
PIETARI. Hän kokoaa joukon, ja sitten he tulevat ylös luostariin. – Missä on kuninkaan-lapsi, vaimo?
MARGARETA (joka on asettanut itsensä kirkon ovelle). Se nukkuu sakaristossa!
PIETARI. Yhtäkaikki, vaikkapa nukkuisi alttarilla! Minä olen kantanut ulos pyhän Olavin arkun, – enkä minä pelkää ottaa kuninkaan-lastakaan!
RAGNHILD ROUVA (huutaa Skulelle). Hänkö se on, jota niin hellästi olet rakastanut.
MARGARETA. Isä, isä! Kuinka voit sinä unhoittaa meidät kaikki toiset hänen tähtensä!
SKULE KUNINGAS. Hän oli puhdas, kuin Jumalan karitsa, kun katuva nainen hänet minulle antoi, – usko minuun on hänet tehnyt siksi, joka hän nyt on.
PIETARI (häntä kuulematta). Lapsen täytyy ulos! Surmatkaa se, surmatkaa se kuningattaren sylissä, – niin lausui Skule kuningas Oslossa.
MARGARETA. Syntiä, syntiä
PIETARI. Pyhimys voisi sen huoletta tehdä, kun isäni on sen lausunut! Isäni on kuningas; sillä hänellä on suuri kuninkaanajatus!
KAUPUNKILAISET. Avatkaa! Tulkaa ulos, sinä ja kirkonryöstäjä, muuten poltamme luostarin tuhaksi!
SKULE KUNINGAS (ikäänkuin lujalla päätöksellä). Suuri kuninkaanajatus! Niin, se se on, joka on myrkyttänyt nuoren, armaan sielusi! Puhtaana ja syyttömänä piti minun antaman sinut takaisin; se on usko minuun, joka sinut ajaa niin hurjasti rikoksesta rikokseen, kuolemansynnistä kuolemansyntiin! Oi, mutta minä voin sinut vielä pelastaa; voin meidät kaikki pelastaa! (huutaa taka-alalle). Odottakaa, odottakaa, – kaupunkilaiset; minä tulen.
MARGARETA (tarttuu peljästyksissään hänen käteensä). Isä, mitä aiotte?
RAGNHILD ROUVA (likistyy häneen, huutaen). Skule!
SIGRID (repii heidät hänestä erilleen ja huutaa hurjalla, loistavalla ilolla): Päästäkää, päästäkää hänet, vaimot; – nyt siivet kasvavat hänen ajatukselleen.
SKULE KUNINGAS (lujasti ja vakavasti Pietarille). Sinä näit minussa taivaan valitseman, – sen, jonka piti toimittaa suuren kuninkaan-tehtävän maassa. Katso minuun tarkemmin, sinä hurjistunut! Kuninkaan repaleet, joilla olin itseni koristellut, olivat lainatut ja varastetut, – nyt riisun ne päältäni, toisen toisensa perästä.
PIETARI (tuskallisesti). Ylhäinen isäni, jalo isäni, elkää puhuko noin!
SKULE KUNINGAS. Kuninkaan-ajatus oli Hookonin eikä minun; ainoastaan hän on saannt Herralta voiman sitä toteuttaa. Sinä olet uskonut valhetta; käänny pois minusta ja pelasta sielusi.
PIETARI (murretulla äänellä). Kuninkaan-ajatus on Hookonin!
SKULE KUNINGAS. Tahdoin olla mahtavin maassa. Jumala, Jumala; katso, minä nöyrryn etehesi ja seison tässä halvimpia halvimpana.
PIETARI. Ota minut pois maasta; sillä täällä olen minä kodoton nyt!
(Vaipuu alas kirkonportaille).
SKULE KUNINGAS. Minulla oli ystävä, joka vuodatti verensä minun edestäni Oslossa. Hän sanoi: mies voi kuolla toisen elämän tehtävän edestä; mutta jos hän jää elohon, niin eläköön omansa eteen. – Minulla ei ole elämän tehtävää, jonka eteen eläisin, enkä minä myöskään voi elää Hookonin tehtävän eteen, – mutta minä voin kuolla sen edestä.
MARGARETA. Ei, ei, sitä ei teidän pidä!
SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käteen ja katsoo häneen lempeästi). Rakastatkos isäntääsi, Margareta?
MARGARETA. Enemmän kuin kaikkea maailmassa.
SKULE KUNINGAS. Sinä voit kärsiä, että hän lausui kuolemantuomion minun ylitseni; mutta voisitko myös kärsiä jos hänen täytyisi se täyttää?
MARGARETA. Taivaan Herra, suo minulle voimaa!
SKULE KUNINGAS. Voisitkos, Margareta?
MARGARETA (hiljaan ja vavisten). En, en, – meidän täytyisi erkaantua, – minä en uskaltaisi häntä nähdä sen jälkeen!
SKULE KUNINGAS. Sinä sulkisit ihanimman valon hänen elämästänsä ja omastasi; – ole pelotta, Margareta, – sinun ei tarvitse sitä tehdä.
RAGNHILD ROUVA. Lähde maasta, Skule; minä sinua seuraan mihin ja kuinka kauas vaan tahdot.
SKULE KUNINGAS (ravistaa päätään). Pilkkaava varjo meidän välillämme? – Tänä yönä olen sinut löytänyt ensi kerran; minun ja sinun välilläsi elköön olko varjoa, hiljainen, uskollinen vaimoni; – sen tähden elkäämme eläkö yhdessä tässä maailmassa.
SIGRID. Kuninkaallinen veljeni! Minä näen, ett’et enään tarvitse minua; minä näen, sinä tiedät, mitä tietä sinun tulee vaeltaa.
SKULE KUNINGAS. On miehiä, jotka luotiin elämään, ja miehiä, jotka luotiin kuolemaan. Minun tahtoni tarkoitti aina sinne, johon ei Jumalan sormi minua viitannut; sentähden en koskaan nähnyt tietä selvästi, ennenkuin nyt. Hiljaisen koto-elämäni olen menettänyt; sitä en voi voittaa takaisin; synnin minkä olen tehnyt Hookonia kohtaan, minä voin parantaa päästämällä häntä kuninkaan-velvollisuudesta, jonka täytyisi erottaa hänet rakkaimmasta, joka hänellä on. Kaupunkilaiset seisovat ulkopuolella; minä en tahdo odottaa Hookon kuningasta! Sudenketot ovat lähellä; niinkauan kuin minä olen hengissä, he eivät luovu aikeestansa; jos he löytävät minut täältä, en minä voi pelastaa lastasi, Margareta. – Katso, katso, ylös! Katso kuinka vaalenee ja poistuu tuo hehkuva kalpa, joka on ollut paljastettu päälläni! Niin, niin, – Jumala on puhunut, ja minä olen hänet ymmärtänyt, ja hänen vihansa on rauhoittunut. Minun ei ole Elgesäterin kappelissa heittäyminen maahan rukoillakseni armoa eräältä maan kuninkaalta; – minun on astuttava siihen korkeaan kirkkoon, jonka yli tähtiholvi kaareilee, ja kuninkaiden kuninkaalta minun täytyy rukoilla armoa ja pelastusta kaikkien elämäni töiden edestä!
SIGRID. Elkää vastustako häntä! Elkää vastustako Jumalan kutsumusta! Päivä koittaa; päivä koittaa Norjassa ja päivä koittaa hänen levottomassa sielussaan! Emmekö me peljästyneet naiset jo kylläksi kauan ole seisoneet piilokammioissa, kauhistuneina kätkeytyen pimeimpään soppeen, kuunnellen hirmutöiden hälinää ulkoa, kuunnellen veriretken parkunaa, joka ulottui maan halki toisesta päästä toiseen päähän? Emmekö me ole maanneet vaaleina ja pelvosta kivettyneinä kirkoissa, uskaltamatta katsoa ulos, samoin kuin Kristuksen opetuslapset makasivat Jerusalemissa suurena pitkänäperjantaina, kun retki kulki Golgatalle! Käytä siipiäsi, ja voi niitä, jotka nyt tahtovat sinua sitoa!
RAGNHILD ROUVA. Lähde rauhassa, isäntäni! Lähde sinne, jossa ei pilkkaava varjo seiso välillämme, kun me jälleen toisemme kohtaamme, (rientää sisään kappeliin).
MARGARETA. Isä, hyvästi, hyvästi, – tuhat kertaa hyvästi! (seuraa Ragnhild rouvaa).
SIGRID (avaa kirkon ovet ja huutaa sisälle). Esiin, esiin kaikki naiset! Kootkaa itsenne rukoukseen; lähettäkää veisaten sanoma ylös Herralle, ja ilmoittakaa hänelle, että Skule Boordin poika nyt palaa katuvana kotiin tottelemattomuutensa retkeltä maan päällä!
SKULE KUNINGAS. Sigrid, uskollinen sisareni, tervehdi Hookon kuningasta minulta; sano hänelle, että minä en viimeisessäkään hetkessä tiedä, jos hän on kuninkaaksi-syntynyt, mutta sen minä tiedän järkähtämättömästi: että hän on Jumalan valitsema.
SIGRID. Minä toimitan hänelle tervehdyksesi.
SKULE KUNINGAS, Ja vielä toisenkin tervehdyksen saat toimittaa. Kaukana pohjassa Hoologalannissa istuu katuvainen vaimo; sano hänelle, että hänen poikansa meni edellä; hän seurasi minua, kun hänen sielunsa oli vaarassa.
SIGRID. Sen teen.
SKULE KUNINGAS. Sano hänelle, että hän ei tehnyt syntiä sydämmellänsä; puhtaana ja syyttömänä on hän varmaan hänet jälleen kohtaava.
SIGRID. Sen teen. – (Osoittaa taka-alalle). Kuule, tuolla he murtavat lukon!
SKULE KUNINGAS (osoittaa kappeliin). Kuule, tuolla veisataan ääneen Jumalalle pelastuksesta ja rauhasta!
SIGRID. Kuule, kuule! Nidaroosin kaikki kellot soivat –!
SKULE KUNINGAS (hymyillen surullisesti). Soivat kuningasta hautaan.
SIGRID. Ei, ne soivat sinun oikeaan kruunaukseesi nyt! Hyvästi, veljeni, anna veren purpuravaippa liehua laveana olkapäilläsi, kaikki rikokset voivat peittyä sen alle. Mene sisään, mene sisään suureen kirkkoon ja ota elämän kruunu! (rientää sisään kappeliin.)
(Veisua ja kellon soittoa jatketaan yhä seuraavan aikana).
ÄÄNIÄ (portin ulkopuolelta). Nyt on lukko irti! Elä meitä pakoita rikkomaan kirkonrauhaa!
SKULE KUNINGAS. Minä tulen.
KAUPUNKILAISET. Kirkon-ryöstäjän pitää myös tulla.
SKULE KUNINGAS. Kirkonryöstäjän pitää myös tulla, niin! (menee Pietarin luokse). Poikani, oletko valmis?
PIETARI. Olen isä, valmis olen.
SKULE KUNINGAS (katsoo ylöspäin). Jumala, minä olen köyhä mies, minulla on vaan yksi henki antaa; mutta ota se ja pelasta Hookonin suuri kuninkaan-ajatus. – Kas niin, ojenna minulle kätesi.
PIETARI. Tässä on käteni, isä.
SKULE KUNINGAS. Eläkä pelkää sitä, joka nyt tulee.
PIETARI. En, isä, en minä pelkää, kun menen teidän kanssanne.
SKULE KUNINGAS. Turvallisempaa tietä emme vielä ole yhdessä vaeltaneet. (Aukaisee portin; kaupunkilaiset seisovat joukossa aseet nostettuna). Tässä me olemme; me tulemme vapaehtoisesti; – mutta elkää lyökö häntä kasvoihin.
(Menevät ulkopuolelle, käsikädessä; portti sulkeutuu).
ERÄS ÄÄNI. Elkää tähdätkö, elkää säästäkö; – iskekää, mihin sattuu!
SKULE KUNINKAAN ÄÄNI. Kunniatonta on niin menetellä päälliköiden kanssa!
(Lyhyt aseiden kalske; sitten kuuluu raskas kaatuminen; kaikki on silmänräpäyksen ääneti).
ERÄS ÄÄNI. Molemmat ovat kuolleet! (kuninkaan-torvi kaikuu). Tuolla Hookon kuningas tulee koko sotajoukollaan!
TOINEN ÄÄNI. Eläköön Hookon Hookoninpoika; nyt ei teillä enää ole vihollisia!
GREGORIUS JUHONPOIKA (seisahtuu vähän kuolleiden viereen). Siis tulin kuitenkin liian myöhään! (menee sisään luostarin pihalle).
DAGFINN BONDE. Onnetonta Norjalle, jos olisitte ennen tullut! (huutaa ulos). Tänne sisään, Hookon kuningas!
HOOKON (seisahtaen). Ruumis on tielläni!
DAGFINN BONDE. Jos Hookon Hookoninpoika tahtoo eteenpäin, niin täytyy hänen astua Skule Boordin pojan ruumiin ylitse!
HOOKON. Jumalan nimeen sitte! (astuu ruumiin ylitse ja tulee sisään).
DAGFINN BONDE. Vihdoin voitte vapain käsin ryhtyä kuninkaan-tehtävään. Tuolla sisällä on teillä ne, joita rakastatte; Nidaroosissa soitetaan rauha maahan; ja tuolla ulkona makaa hän, joka oli teille pahin kaikista.
HOOKON. Joka mies tuomitsi häntä väärin; hänessä oli arvoitus.
DAGFINN BONDE. Arvoitus?
HOOKON (tarttuu häntä käsivarteen ja sanoo hiljaa). Skule Boordin poika oli Jumalan lapsipuoli maan päällä; se oli hänen arvoituksensa.
(Naisten veisu kaikuu kovemmin kappelista; kaikki kellot soivat Nidaroosissa).
Esirippu laskee.