Kuningas Kaarle XII

Kuningas Kaarle XII Kirjoittanut Esaias Tegnér

Kah, Kaarle sankar’ uljas!

Hän seisoi savussa,

Kädessään miekka paljas

Hän riensi juoksussa.

Nyt poiat valtain riidat

Raudalla ratkaistaan!

Pois tieltä – – – –!

Nyt auttaa miehuus vaan!

Poialta Vaasan pantiin

Mies vastaan kymmentä,

Sen kuului sankar’-oppiin:

Joll’ ei vaan sydäntä

Tai mieltä kuolla ollut,

Hän lyötiin rakohon.

Ei Europpaa totellut

Tää poika parraton.

Hän valtaa vastaan kolmen

Kuninkaan väkevän

Seisoi uhalla mielen,

Kun jumal’ jylinän.

Harmaapäät valta-viekkaat

Paulansa viritti,

Vaan aivoitukset riettaat

Hän kohta kukisti.

Sydän niin suuri, jalo

Sen sykki povessa,

Se totuudesta palo

Ilossa, huolessa.

Ei onni häntä voinut

Kukistaa kovakaan,

Hän paeta ei tainut,

Hän kuolla taisi vaan.

Hautaansa tähdet öiden

Valaisseet kauvan on

Ja sammal sadan vuoden

Luut peittää urohon.

Ah, suuruus maailmassa

On luotu katoomaan,

Muistonsa Pohjolassa

On kohta satu vaan.

Vaan vanha Svea vielä

Sen satuu kuuntelee,

Ja kurjain huuto siellä

Uroosta vaikenee.

Varjossa Pohjan vuorten

Sen henki elää nyt.

Unesta sadan vuoden

Se taas on herännyt.

Sä Svea kammiolla

Notkista polvesi.

Ah, siellä mullan alla

On suurin poikasi!

Ihaillen historjakin

Siun’ astuu oppimaan.

Siell’ uros-intoakin

Saa Ruotsin kunnia.

Lähde: Suometar 2.12.1859.