Kun voisin!

Kirjoittanut Eino Leino


Kun voisin laittaa mitä tahdon vain
ja toteuttaa turhat unelmain,
niin tämmöiseksi asuntoni aina
oon tahtonunna tehdä riemukkaina
ma nuoruuteni päivin’, autuaina,
murehet jolloin rintaa eivät paina.
Ma ensiks loisin korkeen tunturin
ja juurelle sen mökin laatisin,
ja komean ma metsän sinne loisin
ja kuuset korkeet siellä vihannoisi
ja virta valtava sen eessä oisi –
lähellä mereen loppuvan sen soisin.
Ja majaan toisin neidon ihanan
ma kaunokaisen kukan Karjalan,
ja hän mun kanssain siellä eleleisi
ja kauas meistä huolet pakeneisi,
ja jos mun siellä tuima tuoni veisi,
niin neitoni mun haudall’ lauleleisi.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.