Kun voisin!

Kun voisin! Kirjoittanut Eino Leino

Kun voisin laittaa mitä tahdon vain

ja toteuttaa turhat unelmain,

niin tämmöiseksi asuntoni aina

oon tahtonunna tehdä riemukkaina

ma nuoruuteni päivin’, autuaina,

murehet jolloin rintaa eivät paina.

Ma ensiks loisin korkeen tunturin

ja juurelle sen mökin laatisin,

ja komean ma metsän sinne loisin

ja kuuset korkeet siellä vihannoisi

ja virta valtava sen eessä oisi –

lähellä mereen loppuvan sen soisin.

Ja majaan toisin neidon ihanan

ma kaunokaisen kukan Karjalan,

ja hän mun kanssain siellä eleleisi

ja kauas meistä huolet pakeneisi,

ja jos mun siellä tuima tuoni veisi,

niin neitoni mun haudall’ lauleleisi.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.