Kun työn jättiläinen heräsi
| Kun työn jättiläinen heräsi Kirjoittanut Mikael Rutanen |
- Oli kytketty orjuuden kahleilla
- sorron kalliovuoreen
- työ!
- Piestynä,
- häväistynä värjyi se kahleissa
- pitkät ajat,
- vuosisadat.
- Sen ympärillä ulvoivat
- sudet saalisahnaat
- ja viettivät verijuhlaansa
- kiistellen saaliista.
- Kahleissaankin voittamaton
- oli työ!
- Kun eniten raateli sudet
- ja voitonvarmoina mielestään
- viettivät riemujuhlaansa
- – veristä,
- julmaa...
- Silloin!
- Työ kahleensa katkoi,
- sorrosta nousi.
- Sen tuskanharmaissa silmissä
- hehkui loimu,
- vihan loimu.
- Vavahtivat syylliset,
- sortajat,
- kulakit ahnaat,
- kun yllätti heidät
- keskellä verisen hääilon
- työ!
- Ja haastoi:
- – Te vuoreen kahlehditte,
- ikuiseen yöhön mun,
- vaikk olen suurin,
- väkevin.
- Olen onnen luoja,
- hallitsija koko maailman!
- Kahleeni, joissa viruin
- monet vuosisadat,
- ovat jaloistani kirvonneet.
- Nyt vaviskaa,
- te sudet saalisahnaat,
- mä taistoon valmis olen!
- Mä vapaa olen
- kahleista sorron nyt.
- Siis vaviskaa mun edessäni,
- kun oikeuden jakoon astun mä!
- Jos ansionne mukaan punniten
- mä teille annan
- tuomion.
- Raskaimman ansaitsette sen.
- Mä vapaa olen,
- sen luokan kera nyt,
- jok on mun joukkoain!
- Luokseni mun tulkaa
- te, ryysymekot, kärsineet
- ja kuulkaa:
- Mä teille annan
- elämänonnen,
- hyvinvoinnin!
- Tulen,
- valon,
- lämmön,
- ilon,
- riemun.
- Ikuisen opin,
- opin,
- tiedon,
- viisauden salakätköt
- eteenne avaan,
- teidän nähdä,
- teidän omistaa!
- Mä olen työ!
- Tää kaikki hyvyys
- vuotaa vain mun kauttani,
- se ottakaa!
1931
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.