Kun ois siivet mulle suotu
| Kun ois siivet mulle suotu. Kirjoittanut Paavo Poutiainen |
- Kun ois siivet mulle suotu,
- Linnuksi jos oisin luotu,
- Lenteleisin, liiteleisin,
- Kullan luokse kiiteleisin:
- Lentäisin levillä siivin,
- Lailla aatteeni ajaisin
- Kullan maille mairehille,
- Kullan kulta-kunnahille.
- Sitten sinne saatuani
- Asunnolle armahani,
- Istahtaisin ikkunalle
- Aivan kultani kohalle;
- Kun nyt kultani näkisin,
- Lemmittyni huomoaisin,
- Sydän sykkisi ilosta,
- Rinta riemu-tuntehista.
- Iloa tää lemmen oisi,
- Rakkaus se riemun toisi;
- Tunne povessa palava,
- Liekkisenä lieskoava,
- Heti huulille heruisi,
- Sydämestä syöksyäisi,
- Heruisi heliseväksi,
- Kullalleni kuuluvaksi.
- Sydän täynnä, suu sulana,
- Ollen tunteiden omana,
- Lemmestäni lauleleisin,
- Satakielnä soitteleisin,
- Laulu sointuisi somalta,
- Ilon-tunne ihanalta;
- Lempi, syttyin sydämessä,
- Säihkyisi näin sävelessä.
- Tuntehet nyt toisi varmaan
- Polttehen povessa armaan,
- Sävelistä liekki lemmen
- Sydämessä syttyis immen:
- Sydän mulle sykkäilisi,
- Mua muistain huokasisi.
- Oi jos lintuna ma oisin,
- Miekkoisna näin olla voisin!
- Nyt ma lentäin linnun lailla
- En voi käydä kullan mailla,
- Lempi-tunteitan’ en taida
- Ilmi tuoda armahaita
- Sävelillä satakielen.
- Epäillen siis kysyy mielen’:
- Liekö lempensä minulle –
- Oi jos oisi! – vainko muille?
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.