Kumouksen myrsky

Kumouksen myrsky Kirjoittanut Valde Wikman

Nyt kumous myrskynä myllertää

ja kulovalkeena kulkee.

Nyt vyöryy kansojen tuulispää.

Nyt työmieskin taistella julkee.

Nyt oikeus korkeelle kohoaa

ja valonsa pilvihin nostaa,

nyt tulena sieltä se putoaa

ja riistäjäjoukoille kostaa.

Nyt riistäjä kurjakin ymmärtää,

kun riistetty omansa ottaa,

kun oikeus myrskynä myllertää

ja vihana näyttelee tottaan;

kun kuulat jo ilmassa viheltää

ja esteitä eestänsä kaataa,

kun tykit jo ulvoen jyskähtää

ja kuolema raivoissaan raataa;

kun veri jo tulvina virtailee

ja viha liekkeinä palaa,

kun tuhannet kentille kaatuilee

ja verensä hangelle valaa.

Näin kumous myrskynä myllertää

ja kulovalkeena kulkee.

Näin vyöryy kansojen tuulispää.

Näin työmies taistella julkee.

1923

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.