Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen

Kultaporttien häämöittäessä on Repolaisen lahja tarpeellinen. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Kun alemmaksi kaartuu kaarisilta,

jo häämöittävät kultaportit linnan,

ja lapset sitä lähestyessänsä

jotakin kummaa tuntee alla rinnan.

Samalla on kuin kumeaa he kuulis

nyt jyrinätä jostain linnan luota,

ja pelokkaina hiljaa pitkän hetken

nyt kuuntelivat kuminaa he tuota.

Lie linna loihdittu, kai sitä ties se;

ja katso, portill’ uljaan linnan pihan

on koira, suuri, peljättävä peto,

kitansa avaa vimmassa se vihan.

Se muristen käy lapsosia vastaan,

on niinkuin paloiksi ne tahtois raastaa,

mut Yrjö muistaa Repolaisen ohjeen

ja koiralle hän: »Kuoma, Kuoma» haastaa.

Jo vaimentuupa silloin Kuoman vimma,

se varovasti lapsosia vainuu

ja hiukan häntää heiluttaa, ja korvat

jo vähitellen alas luimuun painuu.

Se haastaa: »Tää on käsky kova mulla,

ne että linnaan päästän ainoastaan,

nimeni jotka tietävät, mut muita

mun suin ja päin on hyökättävä vastaan.

On näet tämän linnan kuninkaalla

niin moninaiset ihmetiedot syvät,

hän tietää, että nimeni myös niille

vain ilmoitetaan, jotka ovat hyvät.»

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.