Kultamorsiusparille

Kultamorsiusparille. Kirjoittanut Karl Adolf Kovero

Sä Suomen sulho sorja ja harras harmaapää,

Runotar outo myöskin Sinua tervehtää

Hääpäivänäsi tänään, kun viisikymmentä

Sult’ umpeen vuotta mennyt on lemmen siteissä.

Kuin honka seisot vielä ja viitaa suojelet

Ja kullan vaalia miesten punnitset miettehet.

Tarpeisiin maasi katsot, myös vasta tuleviin,

Rakastain omaa kansaas ain’ aikoin kaukaisiin.

Nyt maassas synkk’ on syksy ja usva uhkuva

Ja vanhat valtatuet ne uhkaa raueta.

Ei meidän voima auta, mut Herra varjelee,

Hän päivän paistaa antaa ja huuru hälvenee:

Niin vielä huomen kirkas ja päivä keväimen

Sarastaa kansallesi ja onni Suomellen.

---

Muistatko armast’ aikaa, kun seppel myrttinen

Koristi kulmiasi ja hehku nuoruuden

Povessas liehtoi tulta ja lempee ihailit

Ja onnee morsianna lähelles levitit!

On paljon aikaa siitä ja paahde auringon

Valkaissut hiustes yötä ja loistoos vienyt on.

Mut hohde korkeampi nyt muotoos kaunistaa;

Sen omaksensa täällä vaan jalo nainen saa.

Jok’ orpoo autteleepi ja köyhää korjailee

Auringon laskeissakin, kun ilta viilenee.

Se hohde Sulla loistaa ja mielet tenhoaa,

Siks iltas tyynt’ on auvoo ja onnee rauhaisaa,

Ja Sua siunaa lapset ja köyhät vaivaiset

Ja toivoo, että monta viel’ aikaa elänet.

18 1/1 91.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.