Kultakaupunki

Kirjoittanut Valfrid Hedman


Näin kaunihin kultasen palatsin:
oli kadut ne timanteista,
oli porttikin puitettu päärlyihin
ja rappuset rubiineista.
Siell’ juotihin kihloja prinsessan –
oli kutsuttu sinne monta –
ja kuorin me kuulimme veisaavan
häälaulua loppumatonta.
Kovin kirkkaus häikäsi, häikäsi nuo
korukirjaillut valkeat vaatteet;
oli outoa tuo, en viihtinyt, luo
yön haamujen hiipivät aatteet.
Kun kukkia etsein, mä kultaa sain,
jopa kylläksi alkoi tulla.
”Oi kuningas! kultaa, kultaako vain,
vain köyhää kultaako sulla?
En kultaa lemmi, mä korkeintaan
sitä ihailen impeni vyössä,
oon uinunut lenhohon suurempaan,
kuin tää, kodin kuutamoyössä.”


Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.