Kultakaupunki
Kultakaupunki Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Näin kaunihin kultasen palatsin:
- oli kadut ne timanteista,
- oli porttikin puitettu päärlyihin
- ja rappuset rubiineista.
- Siell’ juotihin kihloja prinsessan –
- oli kutsuttu sinne monta –
- ja kuorin me kuulimme veisaavan
- häälaulua loppumatonta.
- Kovin kirkkaus häikäsi, häikäsi nuo
- korukirjaillut valkeat vaatteet;
- oli outoa tuo, en viihtinyt, luo
- yön haamujen hiipivät aatteet.
- Kun kukkia etsein, mä kultaa sain,
- jopa kylläksi alkoi tulla.
- ”Oi kuningas! kultaa, kultaako vain,
- vain köyhää kultaako sulla?
- En kultaa lemmi, mä korkeintaan
- sitä ihailen impeni vyössä,
- oon uinunut lenhohon suurempaan,
- kuin tää, kodin kuutamoyössä.”
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.