Kultaiseni

Kultaiseni. *) Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg

M’ulla pieni-Morsian,

tuolla talossansa;

kosioisten korian,

Ah juur’ ainuansa.

Sukkela ja soria,

minun mielästäni;

käsilikäs, koria,

puhas puolestani.

Ei hän ole öykkäri,

turhaan toru, tuoksu;

lipilaari, lakkari,

jokuu kylän juoksu.

Hyvään harras, hiljainen,

ylön ymmärtävä;

sopivainen, suloinen,

kohta käsittävä.

Ilon tuoja, ihanta,

pottra punaposti;

vitseliäs, vihanta,

kehuntani koski.

Kukoistava kukkainen,

armas ansaroittu;

kehuttava kultainen,

kunnon kasvatettu.

Eipä löyvy elossa

toivottavaa täällä,

otetusta onnessa,

sopivampaa säällä.

Sillä hän on suloinen

kanssakäymisessä;

ihastava, iloinen,

lopen leikitessä.

Valkopäinen, valvakka

muoto muhehtiva;

tania ja tirhakka,

sukka suuteltava.

Hellä, hetas, mieluinen,

aina avullinen;

mielyttävä miekkoinen,

järki jumalinen.

Nokkela ja nuhtetoin,

aivan armelias;

virhetöin ja viatoin,

koskan karmelias.

Sekä sievä, siviä,

että etullinen;

valvovainen, viriä,

kylään kelvollinen.

Nerokas ja neuvokas,

sanans pitäväinen;

tunnollinen, tietokas,

työnsä tekeväinen.

Kirjallinen, kuulusa,

askaroitsevainen;

tarkka, töissä joutusa,

oikeen osaavainen.

Ahkera on avulle

tämä pieni tyttö;

kunnialla kehulle,

toimellinen tyttö.

Ihana kans ilossa,

rakkauven ratto;

kohtuullinen kaikessa,

eikä ruma rutto.

Vaikka vähä majainen

suomessakin suotu,

sekin vähä suloinen,

vaikka vettä juotu.

Koska ompi, kultainen!

mielellinen meno;

rakas rauha riemuinen,

lepo, leipä, keino!

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].

*) Kunnioitettavan Lauluntekiän toivotusta en ole saattanut noudattaa Laulun nuottia määräessä, vaan luulen sen, jolla on halu laulaa, itte nuotin löytävän. Kirjoittaja.

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 7.5.1831.