Kultaa (Sarkia)

Kultaa Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Sinä kaukana, kaukana siellä.

sinun vuokses on sieluni lohduton.

Syyslehtien matto tiellä.

tuo kullanraskas, en kiellä,

kuva tuskani on,

kuva rikkaan tuskani on.

Ei yhtään kukkaa loista

tien varrella tulista, huumaavaa.

Minä muistan syksyä toista,

sitä kukkivaa, aurinkoista,

hymys kruunaamaa.

hymys neilikan kruunaamaa.

Otit takaisin kukkas multa,

mitä annoit, sinun sen ottaa soin

Olen täynnä ikävän tulta,

se on niinkuin raskas kulta:

Minä elää voin,

minä almutta elää voin.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.