Kulta Perhoset

Kulta Perhoset Kirjoittanut Samuel Gustaf Bergh

Tuli tuolta maista mesisistä

Koria parvi kulta perhosia.

Lennosansa päivän paistehesa

Tuonne, tänne, mesisisä maisa,

Havahitpa ahon vieruksella

Mehu-mättahällä kasvavaisen

Kevään lapsen, kukan kaunehimman.

Ihmetellen tämän ihanuutta

Laskeusi yksi lennostansa

Alas aamu kasteen kyyneleihin,

Mielistyisä kauniin kukan muotoon

Ystäväksi antausi hällen,

Lupasipa iku-rakkautta.

Niinpä menit päivät parahimmat,

Niinpä armas aika helleyden.

Mutta mehun maun maistettua,

Nautittua hetket hellehimmät,

Lähti tämä korja herkku-lintu

Taasen tuonne maihin mesisihin

Toisten kulta tovereinsa kansa.

Siellä loisti monta muuta kukkaa,

Sinne houkuttelit kaunihimmat

Huolta hänen huikentelevaista.

Siellä lennosansa ympärinsä

Unhotti hän halun ensimäisen,

Oman onnettoman kukkasensa.

Tämä, lakastunut murehesta,

Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 7.11.1829.