Kulta-unelma

Kulta-unelma.
(Vanhan miehen kertoma.)
Kirjoittanut Arvid Genetz


Näin unta lasna ollessani
Hopeeta, kultaa kokoovani,
Äveriääksi paisuvain;
Ja kautta nuoruus-aikani
Mua kulta-unen’ seurasi. –
Jo sainkin kullan oman,
Mut kullan kullattoman:
Rikasta neitt’ en noudellut,
En Mammonaa ma muistanut,
Kun köyhän lemmittyni nain.
Ja nuorikkoni kanssa rinnoin
Mä nuorukaisen toivoin, innoin
Levähtämättä työtä tein;
Ja työmme Luoja siunasi:
Maa kasvoi, koti korkeni,
Jo kullan helkkeen kuulin,
Rikastuvain jo luulin –
Mut kerran kultaliekkeinä
Nous koti kohti taivasta:
Maantielle jouduin joukkoinein.
Mutt’ uudestaan ma toimeen tartuin,
Taas uurastin ja taaskin vartuin
Ja työni hedelmät jo näin:
Näin tähkäpäät jo täyttyneet,
Näin laihon kultalainehet,
Runsasta toivoin viljaa –
Mut hiipiellen hiljaa
Tul’ halla yöllä pellollen’,
Ja vaimoineni, lapsinen’
Töin tuskin leipähän mä jäin.
Tok’ jälleen toivoin, metsää kaadoin
Ja maata kuokin, suota raadoin,
Ja suosta löysin aartehen:
Näin kullan kiillon mudassa
Ja aloin tuota huuhtoa –
En saanutkaan kuin multaa
Ja hiukan kiiltokultaa.
En rikkautta löynnytkään,
Vaan köyhyyttä jäin kärsimään. –
Jo petti uni kultainen!
Mut lapset kasvoi puutoksessa
Ja työssä, Herran nuhtehessa
Kuviksi äidin hurskahan;
Eik’ eine heiltä loppunut,
Eik’ enää Herra koetellut,
Vaan menestystä lasten
Näin harmetessa hasten;
Ja toisiansa seuraten
Isänmaan palveluksehen
He lähtevät jo maailmaan.
Hopeisna on jo partan’, pääni,
Lähestymäss’ on kultahääni,
Eik’ arkussani kultaa näy;
Mut rikkautt’ on rakkaus
Ja perheonnen kukoistus
Ja lapsieni kunto
Ja puhdas omatunto:
En muuta kultaa kaipaakaan,
Vaan kiitän Luojaa lahjoistaan –
Unelmani jo toteen käy.

1889.


Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.