Kulkurille

Kulkurille. Kirjoittanut Hilja Tamminen

Ne heittiöksi sua pahat parjaa;

kun kuljet huoletonna pitkin maita,

ja liian usein vietät sunnuntaita,

ja suosiskelet maljaa vaahtoharjaa.

Kun katson kylätiellä poikasarjaa,

nään varren notkean kuin rannan raita.

Ah, miten liekin sydämeni laita?

– Ne huulet punottaa kuin kaksi marjaa.

Oon autuaana juonut niiden hurmaa

ja kuullut monta vakuutusta, valaa.

– Muut ennustakoot tuhoa ja turmaa,

mä nähnyt olen, mitä sielus salaa.

En pelkää elämää, en säiky surmaa!

Sun kanssas maailmalle mieli halaa!

Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.