Kulkurille.

Kirjoittanut Hilja Tamminen


Ne heittiöksi sua pahat parjaa;
kun kuljet huoletonna pitkin maita,
ja liian usein vietät sunnuntaita,
ja suosiskelet maljaa vaahtoharjaa.
Kun katson kylätiellä poikasarjaa,
nään varren notkean kuin rannan raita.
Ah, miten liekin sydämeni laita?
– Ne huulet punottaa kuin kaksi marjaa.
Oon autuaana juonut niiden hurmaa
ja kuullut monta vakuutusta, valaa.
– Muut ennustakoot tuhoa ja turmaa,
mä nähnyt olen, mitä sielus salaa.
En pelkää elämää, en säiky surmaa!
Sun kanssas maailmalle mieli halaa!


Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.